Kauniina, mutta sopivan vilpoisena kevätpäivänä kelpasi käyskennellä ulkona. Eilen Hämeenlinnasta tulleiden ystävien - entisten työtovereiden - kanssa kömmittiin runsaan lounaan jälkeen Kaskenahdetta ylös ja kurvattiin Luostarinkadulle. Sen Vartiovuoren puoleisessa päässä sijaitsee tuttu käsityöläismuseo. Siellä vierähti muutama leppeä tovi. Meidän ja muutamien turistien lisäksi myös koululaisia liikuskeli sekä pihoilla että pikkuruisissa rakennuksissa ja pysähtyi kuuntelemaan eri oppaiden selostuksia. Samoja tietoja löytyy mukavasti Turun kaupungin sivuiltakin. Tässä hiukan alueen historiaa sekä muutama linkki:
Luostarinmäki on Turun keskiaikaisen Luostarikorttelin nuorin osa. Nimi Luostarinmäki saattaa juontaa juurensa siitä, että Kaskenkadun alkupäässä sijainnut Pyhän Olavin luostari käytti aluetta hautausmaanaan.
Vuoden 1775 tulipalon jälkeen päätettiin Vartiovuoren etelärinteellä sijaitseva Luostarinmäki sekä eräät muut mäet kaupungin laitamilla suunnitella asuinalueiksi. Karu ja kivinen Luostarinmäki ulottui nykyisen Sirkkalankadun alapuolella sijainneelle kaupungin pellolle ja siellä oli jo ennestään jonkin verran torppa-asutusta.
Suunnitelmallinen rakentaminen alkoi noin vuonna 1780 alueen alimmasta osasta missä maasto oli tasaisempaa ja rakennustyö helpompaa kuin ylempänä. Nykyisen museoalueen tontit 158 ja 159-160 mitattiin vuonna 1785. Vuosisadan vaihteessa, vuonna 1800, asutus ulottui ylimmälle poikittaiskujalle. Tuolloin mitattiin myös tontit 179, 178, 171 ½ ja 176, jotka sijaitsivat rivissä kujan ylä- eli pohjoispuolella. Pohjoisimmat tontit 182, 183 ja 171 löytyvät vasta vuodelta 1808 olevasta maanmittauskartasta.
Luostarinmäen talot- 18 korttelia 200 vuoden takaa
Lähde: Luostarinmäen käsityöläismuseo, opaskirja. TMM, 1999.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti