Polut kiinnostavat. Ne tarjoavat paitsi kulkuväyliä myös metaforia elämän yllätyksellisyydestä. Eilen tutussa koulukaveriporukassa retkeiltiin Järvenpään kulttuurimaisemissa ja askellettiin suurten suomalaisten jalanjäljissä. Kuvan polku johtaa Jean ja Aino Sibeliuksen haudalle. Siinä jo hiljennyttiin. Retkipäivän lopulla käytiin Järvenpään hautausmaalla, jossa yksi joukostamme lepää. Häntä muistettiin kukkasin ja palautettiin mieleen kaikki muutkin varhain kuolleet luokkatoverimme. Hiljainen hetki päättyi spontaaniin virteen Juhanin esittämänä. Hän oli meidän laulajapoikamme jo 50-luvulla. Kaunista, herkkää. Oma suru serkun tilanteesta pääsi ensi kerran esiin itkuntyrskeenä.
perjantaina, toukokuuta 30, 2008
Polkuja, loppuja
Polut kiinnostavat. Ne tarjoavat paitsi kulkuväyliä myös metaforia elämän yllätyksellisyydestä. Eilen tutussa koulukaveriporukassa retkeiltiin Järvenpään kulttuurimaisemissa ja askellettiin suurten suomalaisten jalanjäljissä. Kuvan polku johtaa Jean ja Aino Sibeliuksen haudalle. Siinä jo hiljennyttiin. Retkipäivän lopulla käytiin Järvenpään hautausmaalla, jossa yksi joukostamme lepää. Häntä muistettiin kukkasin ja palautettiin mieleen kaikki muutkin varhain kuolleet luokkatoverimme. Hiljainen hetki päättyi spontaaniin virteen Juhanin esittämänä. Hän oli meidän laulajapoikamme jo 50-luvulla. Kaunista, herkkää. Oma suru serkun tilanteesta pääsi ensi kerran esiin itkuntyrskeenä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tekstin otsikko kertoo jotain - olen pahoillani surustasi . Sibeliuksen haudalla en ole käynytkään , mutta toki Ainolassa.Uusinpa retken joskus.
Olen tästä tekstistäsi minäkin aivan liikuttunut. Niin liikuttunut, etten löydä sopivia sanoja.
Lähetä kommentti