Jo vapunaaton hulinoita katselin sivusta tai oikeastaan ylviistosta. Jokirannan väentungos paisui paisumistaan, kun ilta vanheni ja joukko nuortui. Vielä syrjemmäs pääsin vapunpäivänä, kun ensin auto vei 45 km:n päähän Säkylän suuntaan ja sitten vielä jalkapatikassa askellettiin metsään ja soille.
Ihmeellisiä paikkoja löytyy metsän uumenista, vetisten soiden takaa. Siellä on tapettu ja piileksitty. Tieto tapahtumista on kuitenkin elänyt: hyväkuntoinen muistomerkki puhuu puolestaan. Lähistöllä oli merkittynä toinenkin paikka, jossa yhä näkyi vuosien 1941-42 käpykaartilaisten kaivama korsunpohja. Mikä lienee ollut korsuun lymynneiden kohtalo vuoden 1942 jälkeen?
Jo vapunaaton hulinoita katselin sivusta tai oikeastaan ylviistosta. Jokirannan väentungos paisui paisumistaan, kun ilta vanheni ja joukko nuortui. Vielä syrjemmäs pääsin vapunpäivänä, kun ensin auto vei 45 km:n päähän Säkylän suuntaan ja sitten vielä jalkapatikassa askellettiin metsään ja soille.
Ihmeellisiä paikkoja löytyy metsän uumenista, vetisten soiden takaa. Siellä on tapettu ja piileksitty. Tieto tapahtumista on kuitenkin elänyt: hyväkuntoinen muistomerkki puhuu puolestaan. Lähistöllä oli merkittynä toinenkin paikka, jossa yhä näkyi vuosien 1941-42 käpykaartilaisten kaivama korsunpohja. Mikä lienee ollut korsuun lymynneiden kohtalo vuoden 1942 jälkeen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti