Museot ovat huhuilleet kuluneena viikkona meitä käymään. Tänään, kansallisena museopäivänä, muun muassa Liedon Nautelankosken partaalle rakennettuun Lauri Nautelan museoon ja viereiseen kotiseutumuseoon pääsi maksutta. Tuli käydyksi kummassakin. Vuoden 1918 sisällissotaa esittelevä näyttely on ollut huhtikuun lopulta asti avoinna Nautelan museossa. Perjantaina 16. toukokuuta, sodan päättymisen vuosipäivänä, on monin tavoin muisteltu 90 vuoden takaisia raskaita vaiheita. Nautelan museo osallistui nyt tapahtumiin tarjoamalla kävijöille opastusta sekä vajaan tunnin esityksen sodasta. Nuori arkeologian opiskelija tunnusti olevansa intohimoisen kiinnostunut aseista, joista hän kaiken muun sodankulun lisäksi tarjoili tietoja. Hän mainitsi tulevansa valkoisesta haminalaisperheestä. Kyseinen tausta tuli vähin erin ilmi siitäkin, että ensi alkuun hän puhui sisällissodasta, mutta nimitys vaihtui kuin huomaamatta vapaussodaksi. Aihe tuntuu edelleen hiertävän, kuten museon verkkosivuillakin mainitaan:
Kansalaissota, sisällissota, luokkasota, vapaussota, kapina… Suomen itsenäistymisen jälkeiset traagiset vaiheet on historiankirjoituksessa selitetty ja tulkittu monin tavoin eri aikoina, tai jätetty sen suuremmin selittämättä ja tulkitsematta. Vaikea aihe on kouluopetuksessakin ollut usein vaietun, marginaalisen historian asemassa.
Olen pannut merkille, että tuntemani nuoret aikuiset ovat loitolla kaikesta siitä historiasta, joka on raskaasti jakanut suomalaisia eri leireihin. Tiedä sitten, kuinka syvää juopaa kansalaisten välille oma aikamme on synnyttämässä. Merkkejähän jaosta on jo näkyvissä.
Museot ovat huhuilleet kuluneena viikkona meitä käymään. Tänään, kansallisena museopäivänä, muun muassa Liedon Nautelankosken partaalle rakennettuun Lauri Nautelan museoon ja viereiseen kotiseutumuseoon pääsi maksutta. Tuli käydyksi kummassakin. Vuoden 1918 sisällissotaa esittelevä näyttely on ollut huhtikuun lopulta asti avoinna Nautelan museossa. Perjantaina 16. toukokuuta, sodan päättymisen vuosipäivänä, on monin tavoin muisteltu 90 vuoden takaisia raskaita vaiheita. Nautelan museo osallistui nyt tapahtumiin tarjoamalla kävijöille opastusta sekä vajaan tunnin esityksen sodasta. Nuori arkeologian opiskelija tunnusti olevansa intohimoisen kiinnostunut aseista, joista hän kaiken muun sodankulun lisäksi tarjoili tietoja. Hän mainitsi tulevansa valkoisesta haminalaisperheestä. Kyseinen tausta tuli vähin erin ilmi siitäkin, että ensi alkuun hän puhui sisällissodasta, mutta nimitys vaihtui kuin huomaamatta vapaussodaksi. Aihe tuntuu edelleen hiertävän, kuten museon verkkosivuillakin mainitaan:
Kansalaissota, sisällissota, luokkasota, vapaussota, kapina… Suomen itsenäistymisen jälkeiset traagiset vaiheet on historiankirjoituksessa selitetty ja tulkittu monin tavoin eri aikoina, tai jätetty sen suuremmin selittämättä ja tulkitsematta. Vaikea aihe on kouluopetuksessakin ollut usein vaietun, marginaalisen historian asemassa.
Olen pannut merkille, että tuntemani nuoret aikuiset ovat loitolla kaikesta siitä historiasta, joka on raskaasti jakanut suomalaisia eri leireihin. Tiedä sitten, kuinka syvää juopaa kansalaisten välille oma aikamme on synnyttämässä. Merkkejähän jaosta on jo näkyvissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti