Ystävä sai joululahjaksi Jalosen kirjan, jonka ensimmäiseksi lukijaksi kampesin itseni enkä suotta. Tuskin maltoin kirjaa käsistäni päästää, kunnes viimeinenkin sivu oli luettu. Sitten se jäi elämään ajatuksiin. Harvoin juolahtaa mieleen kirjan uudestaan lukeminen. Nyt sellainen ajatus kytee, mutta saakoon kirjan omistaja ensin sen lukulistaansa.
Olli Jalonen on minulle entuudestaan tuttu. Olen lukenut jokseenkin kaikki hänen kirjoittamansa teokset ja huomannut, kuinka ne kerrasta toiseen valtaavat aivan uusia alueita myös ihmisen tunnoista. Tässä uusimmassa näyttämönä on koko maapallo 0-meridiaanin tuntumassa. Mutta ei siinä kaikki: kirjassa kuvattu vuoden mittainen matka jättää tuntuvia, peruuttamattomia jälkiä löytöretkeilijöiden kroppaan ja mieleen. Mikään ei ole matkan jälkeen entisellään. Hiukan samanlaiselta tuntuu jopa minusta lukijana. Kirjassa purjehditaan niin syvillä vesillä, että kaiku luotaa omankin mielen kätkettyjä piiloja.
Jätän enemmät selittelyt sikseen, mutta juttelisin kirjasta mielelläni, jos jotakuta muutakin sellainen puuha kiinnostaisi. Apuna olisi hyvä käyttää karttapalloa ja netistä löytyviä maapallon kuvia. Olen jo vähän katsellut erilaisia karttoja. Käsitykseni maailmasta melkeinpä nyrjähti, kun yhtäkkiä näin Telluksemme aivan eri vinkkelistä kuin siitä, josta tutut Eurooppa-keskeiset kartat esittävät kotiplaneettamme. Kuinka autio maailma onkaan, kun Isoa valtamerta purjehtii pikkuriikkisellä Ginger-Babylla! Kaiken kaikkiaan ihmeellinen, monikerroksinen tarina. Kiitos kirjasta ja sen herättämistä mietteistä, Olli Jalonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti