Yö meni, sää selkeni ja tyyntyi, minkä helpottuneena totean, kun parvekkeen ovi viettää viikonloppuaan kahvattomana ja lukitsemattomana. Se on melkein kuin riepu ovessa: saa tönäisemällä syrjään. Mutta kiinni vetäminen onkin jo eri juttu. Edes pitkät kynnet eivät tahdo auttaa, kun sileästä puupinnasta yrittää saada veto-otteen.
Seuraavaksi lähestyn isännöitsijää. Hän saa sähköpostitse dokumentoidun kuvan tilanteesta. Ihmettelen vain näin yksikseni, kuinka kahvaosan saa korjatuksi, kun lukon vääntöosa ja ehkä myös sisäkalut murtuivat. No, kai ammatti-ihmisillä on konstinsa tällaisiinkin pulmiin. Onhan sitä päästy Kuuhun ja pian ehkä Marsiin asti.
1 kommentti:
Olen nyt lukenut blogisi kokonaan läpi, syyskuun puolelta tähän päivään saakka. Tässä lukukokemusta tuoreeltaan:
- Ihmettelen aktiivisuuttasi ja jaksamistasi (ei muuten ole ensimmäinen kerta). Siis sekä blogin kirjoittamisessa että arkipäiviesi puuhissa ja menemisissä.
- Valokuvat ovat erittäin kiva asia, oikeastaan aivan olennainen osa blogiasi. Ne tuovat runsaasti hauskuutta ja mielenkiintoa.
- Kielesi on niin riemastuttavan ilmeikästä ja vivahteikasta, että sitä lukee ihan lystikseen, vaikka jotkut asiat tai yksityiskohdat eivät kovin kiinnostaisikaan.
- On jännä nähdä, tuleeko tästä sinulle ihan pysyvä "elämän päiväkirja". Saattaa tullakin, kuten Eskon puumerkkivertauksella vähän viittasit.
- Luen toistekin blogiasi, mutta juuri tällä tavalla isompana ajallisena kokonaisuutena kerrallaan.
Hyvää blogi-intoa vaan!
Lähetä kommentti