Viereisen mainoksen naamari Saaran/Kristan kasvoilla kertoo jotakin hyvin olennaista elokuvan ihmisistä: yhtä esitetään, toista ollaan. Etenkin Saara/Krista sanoo kaipaavansa rehellisyyttä, mutta on valmis rakentamaan kokonaisen valheiden verkoston ja kietomaan siihen miehensä rakastajattaren, jotta saisi tämän syrjäytetyksi.
Hanke onnistuu liian hyvin. Katsojassa jännitys kohoaa kohoamistaan, kun valheista vauhtia saaneet tapahtumat vievät ihmisiä kohti ennalta arvaamattomia käänteitä. Mikään ei saanut ainakaan minua epäilemään esitetyn todellisuuden uskottavuutta.
Henkilöt edustavat tämän ajan pitkälle koulutettuja, vauraita kaupunkilaisia. Nuoret (teekkarit) ovat matkalla yhtä hyviin asemiin kuin niihin jo edenneet nelikymppiset.
Kaikkea ei kuitenkaan ole saatu. Naislääkäri pelastaa hätäsektioin syntymättömiä lapsia, mutta ei itse ole millään tullut raskaaksi. Aviomies on lehahdellut opiskelijatytöstä toiseen. Viimeisin alkaa odottaa lasta siten kuin useimpia lapsia odotetaan - tarkoittamatta ja yllättäen. Mies on aivan pihalla, kun vaimo kostohimossaan ryhtyy rakentamaan iskuaan.
Olen lukenut leffasta pari kolme kiittävää lehtiarvostelua enkä kiistä kiitoksia. Sain nähdäkseni loisteliasta näyttelijäntyötä, oivalluksia herättäneitä tilanne- ja lähikuvia, kohtausten rytmitystä, mielenkiintoisia miljöitä, vuodenaikojen vaihtelua tapahtumien tunnelmia mukaillen. Musiikista en muista mitään, mutta mitä ilmeisimmin sekin oli punnittua ja taiten toteutettua. Ohjaaja Petri Kotwica kuuluu vuosikausia työstäneen leffan käsikirjoitusta, mikä selittää tuloksen laadukkuutta.
Pääosissa: Outi Mäenpää, Ria Kataja, Martti Suosalo, keskeisissä sivuosissa Sara Paavolainen ja Ville Virtanen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti