Onnistunutta väitöstä seurasi eilen tietysti karonkka. Ja mikä juhla siitä tulikaan! Virallisesti kunnioitettiin vastaväittäjää, mutta kyllä keskeisin ilon ja huomionosoitusten kohde oli väittelijä itse. Hän oli paitsi saanut hienosti ison urakkansa päätökseen myös valmistellut tukijoukkoineen upeat pidot Hämeenlinnan Raatihuoneen kellariin, joka muuten alkujaan on toiminut halkovarastona ja putkatiloina.
Sekä kattaus että kantahämäläiset ruokalajit toistivat väitöstutkimuksen verkosto-aihetta. Väittelijän sisarukset musisoivat, lapset ja muu lähisuku lauloivat lumoavasti. Puheet jatkuivat ja jatkuivat, kun lähes kaikki halusivat vuolaasti muistella ja kiitellä väittelijän kanssa kulkemiaan taipaleita. Ilonpito jatkui pikkutunneille, vaikka jotkut poistuivat heti puheiden ja serenadin loputtua.
Enpä ole naismuistiin päässyt osalliseksi yhtä lämminhenkisestä akateemisesta juhlinnasta.
2 kommenttia:
Kiitos Marja-Liisa kutsusta blogiisi. Eiliinen väitöskaronkka oli myös miesmuistiin melkoinen erikoisuus. Pidot olivat hienot, mutta kokeneellekin kustokselle hieman raskas. Lähdin heti kun ohjelma salli ja olin hotellissa n. Kello 2 aikaan aamuyöstä.
Väittelijälle ainutlaatuinen juhla voi käydä myös työstä.
Raatihuoneen keitraajat ovat todella ammattinsa osaavia estetiikan ja ruuanlaiton salat tuntevia.
T. Eero
Hei Marja-Liisa!
Kiitos kutsusta blogiin, jonka joihinkin teksteihin ehdin jo tutustua! Lämmin kiitos myös väitöstä edeltäneestä avusta ja päivän tapahtumissa mukana olemisesta! Ihanaa, että vieraatkin jaksoivat juhlia!
Terveisin Anne
Lähetä kommentti