Viime tiistaina näin Kangasalla kesäteatteriesityksen, jota en hevin unohda. Aulis Aarnio, arvostettu oikeusoppinut ja professori, on eläkeläisenä kirjoittanut Ramppi-teatterille monta oivaa näytelmää. Niiden aiheet ovat löytyneet oman kunnan tapahtumista ja ihmisistä. Tänä kesänä on nähty kuvia Ilmonin perheestä maailmansotien välisenä aikana. Sen tunnetuin ja kaiketi traagisin jäsen oli taidemaalari Einar Ilmoni. Häntä esittää Jorma Pyykkönen, joka alakuvassa näyttää maalausta taidesalongin pitäjää Arvid Lydeckeniä näytelleelle Aulis Aarniolle.
Pihakuvassa kykkii entinen kansanedustaja Pentti Lahti-Nuuttila, jonka esittämä saarnamies ja kirjojen kaupustelija Arne Ilmoni suorastaan vavahdutti. Sen hän teki jo Einar Ilmoniin keskittyneessä muutaman vuoden takaisessa Haaveiden talo -näytelmässä. Penalla on ollut loisteliaisiin roolisuorituksiinsa apua siitä, että hän on tuntenut Arne Ilmonin. Tämä näet kuoli vasta 1960, viimeisenä sisaruksista.
Kaikki Ilmonin perheen lapset palasivat ennen pitkää takaisin vanhempiensa kaoottiseen kotiin Kangasalan kirkonkylään Ukkijärven tuntumaan, eikä kukaan heistä perustanut omaa perhettä. Hämmentävää avuttomuutta arkisissa askareissa osoittivat sekä äiti että tyttäret. Koko joukko kipuili tyrannina perhettään tyyränneen lääkäri-isän vallassa. Vaikka armoton köyhyys lopulta oli suistaa joukon nälkäkuolemaan, mitään ulkopuolista apua ei arvostaan tietoinen perhe halunnut. Eikä Einar suostunut myymään taulujaan, koska ne olivat kuin hänen omia lapsiaan! Kauneuden kaipuusta tuli näille sisaruksille tie tuhoon - ja aihe katsojia järkyttäneeseen näytelmään vuosikymmeniä myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti