Junichiro Tanizaki, Varjojen ylistys
Japani-harrastus jatkuu. Iltalukemisena on viimeksi ollut TanizakinVarjojen ylistys (1933). Se on esseekokoelma, josta ei löydy otsikoita. Pelkkä tyhjä rivi erottaa aiheet toisistaan. Suomentajan se sai Jyrki Siukosesta vasta niinkin myöhään kuin 1997. Käännöksen ytimekäs takakansiteksti kannattaa lukea, sillä se osuu suppean ja kapeaksi sidotun teoksen ytimiin. Minua esseissä viehätti Tanizakin pinttynyt japanilaisuus ja sen puolustus. Hän ohjaa tällaisenkin tollon länsimaalaisen tajuamaan pikkuisen lisää Japanissa nähdystä estetiikasta ja sen taustoista. Monen vuosikymmenen takaa tuntuu yhä tuska hämärän väistymisestä, kun Japania ruvettiin ylen määrin valaisemaan sähkövaloin. Enpä ole ennen miettinyt varjojen ihanuuttaa.
Japani-harrastus jatkuu. Iltalukemisena on viimeksi ollut TanizakinVarjojen ylistys (1933). Se on esseekokoelma, josta ei löydy otsikoita. Pelkkä tyhjä rivi erottaa aiheet toisistaan. Suomentajan se sai Jyrki Siukosesta vasta niinkin myöhään kuin 1997. Käännöksen ytimekäs takakansiteksti kannattaa lukea, sillä se osuu suppean ja kapeaksi sidotun teoksen ytimiin. Minua esseissä viehätti Tanizakin pinttynyt japanilaisuus ja sen puolustus. Hän ohjaa tällaisenkin tollon länsimaalaisen tajuamaan pikkuisen lisää Japanissa nähdystä estetiikasta ja sen taustoista. Monen vuosikymmenen takaa tuntuu yhä tuska hämärän väistymisestä, kun Japania ruvettiin ylen määrin valaisemaan sähkövaloin. Enpä ole ennen miettinyt varjojen ihanuuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti