Iltapäivä kului satamassa ja joen alajuoksulla, kun piti hyvästellä Tall Ships' Races -tapahtuman laivat. Hauskaa katseltavaa ja kuunneltavaa piisasi, kun miehistöt hoilasivat rivissä laivansa laidalla, soittivat torvia - yksi skottilaivan seilori säkkipilliä (!) -, kumisuttivat tyhjiä muovikanistereita, vilkuttivat ja ottivat kuvia niin kuin myös me rannalla ruikuttaneet.
Uljainta nähtävää oli seurata, miten kaikkein suurimmat paatit avustettiin irti laiturista. Hinaajia oli kaksikin yhtaikaa työssä: toinen veti, toinen puski takaa. Hyvin rauhallisesti homma näytti sujuvan, kun tuulikaan ei haitannut. Pari tuntia siinä vierähti, ennen kuin rannat tyhjenivät laivoista. Alehinnoilla houkuttelevia myyntikojuja oli vielä pystyssä useita kellon viisareiden ohittaessa kolmen. Silloin yhdessä muinaisen luokkakaverini kanssa näimme parhaaksi kopsutella joen läntistä rantaa kotiani kohti. Ei jaksanut kävelykumppani enää piipahtaa sisällä, vaan lähti saman tien ajamaan omaan kotiinsa. Tuli näet nautituksi melkoisen tuhti annos aurinkoista meri-ilmaa, minkä kyllä punoittavasta naamastakin huomaa.
Tätä kirjoittaessani jotkut laivoista lienevät jo nostaneet purjeensa ulkomerelle ehdittyään. Vinhassa tuulessa niiden kelpaa kiittää kohti seuraavaa etappia, Liettuan Klaipedaa.
1 kommentti:
Jag tyckte att också live-framträdandet av gruppen, som spelade ungersk cigenarmusik, var gemytligt att lyssna på!
alt
Lähetä kommentti