Äsken sain luetuksi kirjan, joka pienestä, 73 sivun koostaan huolimatta käsittelee minulle käsittämättömän syvällisiä ajatuksia. Vaikka Eugen Herrigelin kirjan - kuvat kansista näkyvät ohessa - ja minun välilleni jäi kuilu, tuntuu kuin silti olisin saanut aavistuksen perimmäisestä itsensä hallitsemisesta. Paradoksaalisesti se edellyttää itsensä unohtamisen vaikean läksyn oppimista. Kuinka käsittämätöntä onkaan, että mestaruuteen pyrkivä joutuu Zenin hengessä toteutuvilla taiteenaloilla harjoittelemaan vuosikausia määrämuotoja ja toistamaan niitä rituaalitanssin tapaan. Kirjassa keskitytään jousen ja nuolen sekä miekan käsittelyyn. Kaikki ne kysyvät ylen määrin kärsivällisyyttä. Ennen pitkää ehkä päästään tilanteeseen, jossa 'se' laukaisee nuolen. Silloin mestari, opettaja, kumartaa syvään ja toteaa:"Tällä kertaa te pysähdyitte vapaana ja ilman tarkoitusta täydessä virityksessä. Siksi laukaisu irtosi teistä kuin kypsä hedelmä. Ja nyt jatkakaa harjoitusta niin kuin mitään ei olisi tapahtunut." (s. 51)
Vaikka 'se' laukaisisi silloin tällöin nuolen niin, että mestari saa aiheen kumartaa, ampujaoppilas on vielä kaukana lopullisesta päämäärästä, universaalista totuudesta. "Totuus on läsnä mestarin hengen vapaassa liikkuvuudessa ja se on hänen perimmäinen ja nimetön olemuksensa, joka tulee häntä vastaan siinä mistä käytetään sanaa 'se'. Mutta huolimatta valtavasta kurista, johon hän on kärsivällisesti alistunut ja nöyrästi alistunut, hän ei suinkaan vielä ole siinä määrin Zenin läpitunkema, että se tukisi häntä jokikisessä elämäntilanteessa, niin että hänen elämänsä olisi vain hyviä hetkiä. Näin on siitä syystä, että korkein vapaus ei vielä ole hänelle ehdoton välttämättömyys." (s. 72) Siihen pääseminen edellyttää uutta lähtöä taiteettoman taiteen tielle. Vääjäämättä ihminen muuttuu tällaisella matkalla - ja vapautuu kuolemanpelosta.
Tuntuu oudolta, suorastaan isottelevalta, edes kuvitella, että voisin oppia käsittelemään kameraa kuin Zen-mestari jousta ja nuolta. Silti kai voin pyrkiä näkemään toisin ja ehkä vähin erin tavoittamaan kuviin sellaista, mikä ei niihin tarttuisi, jos jatkaisin ihan nykyiseen malliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti