Jälkikaikuna Venäjän-matkalta kuuluu vielä hevosen kavioiden kopse Aulikki Oksasen sanoin ja piirroksin tarjoilemana. Oheiset kuvat skannasin hänen laulurunoiksi määrittelemiensä runojen kokoelmasta vuodelta 2007. Monet niistä lienevätkin tuttuja sävellettyinä. Minua ne puhuttelevat sekä hiljaa että ääneen luettuina. Ensi kosketuksen niihin sain kuulijana Pushkinin kotitilalla Mihailovskojessa lähellä Pihkovaa. Suosittelen pikku teosta lämpimästi muillekin. Sen viimeinen osasto on saman niminen kuin koko kirja. Kopioin tähän pari säkeistöä kuusisäkeistöisestä runosta nimeltä Kaunis kylmä (78):
1 Mihailovskoje, minne tsaari/ karkoitti Pushkinin,/ oli kylmä. Niin kaunis kylmä,/ että palelen vieläkin./ Yön kätkössä nukkui tsaari/ ja vallankumous./ Oli jäänyt vain taivaankaari/ ja Pushkinin runous.
2 Koko seutua saartoi jokin/ ajaton raukeus./ Oli kylmä. Niin kaunis kylmä/ kuin jäätynyt kaipaus./ Maan varjossa vuosisadat/ kuin metsät taipuivat,/ ja tiettömät taivaanrajat/ yön sineksi vaipuivat.
Ja sittenkin vielä myös viimeinen säkeistö:
6 Mihailovskoje, kauemmaksi/ en tahdo vaeltaa./ On kylmä. Niin kaunis kylmä,/ että vieläkin paleltaa./ Pian lumous voisi viedä/ yön kätköön minutkin,/ ja uniisi voisin jäädä/ kuin mustikka huurteisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti