Pari kolme iltaa sitten ulvahti makuuhuoneeni ikkunan alla ambulanssi sillä lailla tutusti, että tiesin jonkun taas pulikoivan joessa ja tarvitsevan apua. Hyppäsin ylös sängystä ja painelin Canon Ixus kourassa parvekkeelle katsomaan, kuinka monta hälytysajoneuvoa tällä kertaa on saapunut hädänalaista onkimaan. Ei tullut kuutta eikä kahdeksaa, niin kuin joskus on ihmeekseni ilmaantunut. Siihen määrään tosin lasken jo poliisiautotkin. Tällä kertaa hätä ei ollut suuren suuri, koska autot häipyivät lähes saman tien. Ettei vain joku olisi piloillaan soittanut niitä paikalle.
Se, mikä sai minut liittämään suttuisen kuvan tälle sivulle, selittyy kamerapohdiskeluilla. Kuvaaminen hiukankaan hämärissä oloissa ylittää näet muuten niin mainion Ixukseni suorituskyvyn. Yllä olevan kuvan ottohetkellä iltavaloa oli mielestäni vielä melkoisesti, mutta kameralle se ei riittänyt. Yritti raukka salamalla pelastaa tilanteen, mutta turhaan. Niinpä mielessä kytee ajatus oikeasta järjestelmäkamerasta. Tiedän jo, että hyvän saisi ostamalla Nikon D90 -merkkisen digijärkkärin. Hyvässä lykyssä olen sellaisen omistaja, kun syyskuuhun päästään ja alkavat tutustumiset uuteen asuinympäristöön. Ennen pitkää hankin myös tarkkaa kuvaa tallentavan videokameran, jotta saan kaikin puolin kelvollista matskua tuleviin, yhä kunnianhimoisempiin leffoihini...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti