J. M. G Le Cle´zio, Harhaileva tähti

Hetki sitten luin loppuun viime vuoden Nobel-voittajan romaanin, jonka kansista skannasin kuvat oheen. Lukukokemus vaatisi kypsyttelyä, koska kirja vie vaikeisiin maailmoihin. Yritän silti sanoa niistä jotakin näin minun kannaltani tuoreeltaan.

Kirjassa esitetty todellisuus alkaa 1943 Etelä-Ranskasta Saint Martinin alueelta, jonne Esther-tyttösen, ranskalaiselta nimeltään Helenin, perhe on muiden juutalaisten tavoin pakotettu siirtymään. Isä toimii vastarintaliikkeessä. Eletään kauhean odotuksen vallassa. Paha toteutuu, kun italialaiset lähtevät ja heidän jälkeensä alueelle työntyy saksalaisia. Juutalaiset lähtevät vaivalloisesti vaeltamaan vuorten yli kohti Italiaa. Suurena toiveena on päästä meritse Luvattuun maahan.

Nuoren tytön sisäisen maailman näyt ja vuorille kadonneen isän loputon odotus saavat värisyttävän kuvauksen. Lukija huomaa kuin kulkevansa Estherin matkassa ja istuvansa vuoren rinteellä katse tarkkaamassa avaran maiseman jokaista liikahdusta. Äiti-Elizabethin kanssa Esther selviää hengissä toisin kuin iso joukko muita pakolaisia. Ennen pitkää he päätyvät Pariisin kautta takaisin Välimeren rantaan ja sieltä tuskien taival jatkuu Ertzraeliin, Eretzaeliin... Ihmisiä tulee lähelle ja häviää taas niin kuin kaivattu isä. Neidoksi varttuneen Estherin yksinäisyys ja vapauden kaipuu tempaavat hänet ajoittain karkailemaan, jos pienikin rako tarjoutuu. Ymmärrän, miksi kirjailija on omistanut teoksensa vangituille lapsille.

Teos jakautuu numeroimattomiin osiin (nimissä merkkejä, joita en saa näkyville): 1 Helene 2 Esther 3 Nezma 4 Auringonlapset 5 Elizabeth.

Osien väliä voi olla vuosia, jopa vuosikymmeniä. Ensimmäinen jakso keskittyy elämään ranskalaisena, toinen vie tytön tutustumaan juutalaisuutensa. Hän jakaa pakolaisuuden juutalaisena juutalaisten joukossa. Kolmas osa näyttää, kuinka juutalaistyttö kohtaa palestiinalaisen ikätoverinsa pölyisellä tiellä ja kumpikin kirjoittaa toisen vihkoon nimensä. Esther kulkee kohti kauan kaivattua Luvattua maata, josta Nezma muiden palestiinalaisten kanssa on ajettu pois. Tarkastelu siirtyy palestiinalaispakolaisten kiirastulimaisiin kärsimyksiin äärimmäisen kurjalla pakolaisleirillä. Sieltä Nezma kuitenkin selviää mies turvanaan. He pelastavat mukaansa orvon tyttövauvan. Neljännessä osassa syntyy ja varttuu Estherin poika Kanadassa, viidennessä osassa Eshter palaa kesällä 1982 Nizzaan äitinsä luokse. Tämä kuolee. Esther kiertää vuoripolkuja, joita pitkin paettiin saksalaisia 1944. Hän löytää paikan, missä saksalaiset ampuivat isän tovereineen sekä näiden suojaamat pakolaiset. Kehä sulkeutuu. Esther palaa Kanadaan miehensä ja poikansa kanssa.

Näin lopuksi osaan sanoa enää vain sen, että teos häkellyttää hiljaisella voimallaan. Se iskee tajuntaan lyhyin, kirkkain päälausein. Tuntuu kuin ne dokumentoisivat ikiaikaista ihmisten kärsimystietä Lähi-Idän alueella.