Jokirannassa kannatti tänään paistatella päivää, kun kello näytti puolta yhtä. Silloin Kalle Kustaa lähestyi meitä vastaanottajia Silviansa kanssa Tarjan turvallisessa huomassa. Vilkuteltiin niiiin. Joku yritteli hurraamista. Mutta me parvekenaiset - toisena sattumalta Turkuun pölähtänyt ystävätär Kangasalta - pysyttelimme suu supussa (mitä nyt omiamme jutusteltiin), minä lisäksi käsi vakaasti kiinni Nikonissa.
Tunnin verran odotusta, sitten itse tapahtuma tuskin kymmentä minuuttia! Ja taas oli murhetta kuten lentoasemalla punaisen maton kanssa: sitä kiikuteltiin sinne tänne. Lopputuloksena Silvian punainen kenkä hädin tuskin hipaisi mattoa. Hyvin jokaisen jalat kantoivat odottaviin autoihin. Taisi jo nälkä siivittää askelia, sillä tietääkseni seurue oli menossa lounaalle Turun linnaan.
4 kommenttia:
Så var det ju, jag kunde inte urskilja någon flagga på deras arbetsplats i Sthlm. Kronprinsessan fick väl hålla ställningarna. Jag har lyckats med att logga in på Din plogg!
alt
Jösses, hur duktig du är! Men så småningom måste vi hitta nya sätt att konversera på svenska. Jag kommer nämligen snart att sluta blogskrivandet, joopa - joo.
Du behöver inte svara på svenska - jag förstår fortfarande finska! Det finns fortfarande mycket i Dina blogginlägg, som jag ej sett. Lycka till med flytten
Alt
Jag vet nog, att du förstår och pratar finska. Men min svenska behöver att uppfriskas! Hoppas att jag inte gör alltför grova fel!
Lähetä kommentti