Eilen oli taas vuorossa teatteria. Turun teatterikerho retkeili 50 ihmisen voimin tilausautolla Kuusiston kauan sitten hajotettuun linnaan oppimaan, miten linnassa joskus on eletty. Tuntui tosiaan siltä, että kyse oli dramatisoidusta oppitunnista paremminkin kuin elävästä teatterista. Ei auttanut, vaikka käsikirjoituksen on laatinut nimekäs Leena Lander. Sen ensi versio on parinkymmen ajastajan takaa Kaarinan kaupungin täyttäessä 680 vuotta. Uudelleen muokattuna näytelmä juhlistaa tällä kertaa kaupungin 700 vuotta jatkunutta olemassaoloa.
Ohjelmalehtinen kertoo, että piispanlinnaa ruvettiin rakentamaan 1200-luvun lopulla. Työt keskeytyivät 1318, kun venäläiset polttivat paikan. Vasta 1430-luvulla linna valmistui. Linnoituksena se oli täydessä koossaan 1500-luvun alussa. Silloin se käsitti kolmikerroksisen päälinnan palatseineen, kappeleineen ja taloussiipineen. Päälinnan ulkopuolella oli vielä korkein tornein varustettu esilinna. Lisäksi merenlahti oli paalutettu vaikeuttamaan maihinnousuja.
Ilves kielekkeellä -näytelmä keskittyy viimeiseen mahtavaan katoliseen piispaan, Arvid Kurkeen, ja hänen aikakautensa päättymiseen. Loppukohtauksessa piispan pojakseen uskoma Pietari Särkilahti palaa maisterina Saksanmaalta ja tunnustaa kääntyneensä Lutherin oppiin, kun oli saanut kuulla tämän opetuksia. Uutinen tyrmistyttää piispan ja kauhistuttaa piispanlinnan väkeä: kukin pelkää oman nahkansa puolesta. Linna tyhjenee. Arvid Kurki pakenee laivalla. Hänen kerrotaan hukkuneen Kustaa Vaasan joukkojen lähestyessä linnaa. Mutta paljon ennen ratkaisuvaiheita yleisö näkee otoksia linnassa vierailevista säätyläisistä, asemiesten otteluista, palvelusväen puuhista, nuorten neitojen tulevaisuuden suunnitelmista ja muutaman kauniin keskiaikaisen musiikkiesityksen lauluineen yms.
Upea sää pehmitti minut katsojana melko suopeaksi. Silti en äitynyt yhtä innokkaasti taputtamaan kuin takanani istunut nainen. Hän suorastaan hengästyi ihastuksesta - ja minä ihmetyksestä.
PS Näytelmän nimi viittaa piispa Arvid Kurkeen, joka ilveksenä vaani tilaisuuksia selviytyä valtapeleissä. Hän haisteli tarkkavainuisesti, kuka kulloinkin voittaa. Pitkään hän menestyi taktiikallaan, mutta putosi lopulta kielekkeeltään mereen, jossa ilveksen arvokas turkki on vettyneenä pohjaan vievä taakka.
maanantaina, elokuuta 10, 2009
Ilvestelyä linnanraunioilla
Eilen oli taas vuorossa teatteria. Turun teatterikerho retkeili 50 ihmisen voimin tilausautolla Kuusiston kauan sitten hajotettuun linnaan oppimaan, miten linnassa joskus on eletty. Tuntui tosiaan siltä, että kyse oli dramatisoidusta oppitunnista paremminkin kuin elävästä teatterista. Ei auttanut, vaikka käsikirjoituksen on laatinut nimekäs Leena Lander. Sen ensi versio on parinkymmen ajastajan takaa Kaarinan kaupungin täyttäessä 680 vuotta. Uudelleen muokattuna näytelmä juhlistaa tällä kertaa kaupungin 700 vuotta jatkunutta olemassaoloa.
Ohjelmalehtinen kertoo, että piispanlinnaa ruvettiin rakentamaan 1200-luvun lopulla. Työt keskeytyivät 1318, kun venäläiset polttivat paikan. Vasta 1430-luvulla linna valmistui. Linnoituksena se oli täydessä koossaan 1500-luvun alussa. Silloin se käsitti kolmikerroksisen päälinnan palatseineen, kappeleineen ja taloussiipineen. Päälinnan ulkopuolella oli vielä korkein tornein varustettu esilinna. Lisäksi merenlahti oli paalutettu vaikeuttamaan maihinnousuja.
Ilves kielekkeellä -näytelmä keskittyy viimeiseen mahtavaan katoliseen piispaan, Arvid Kurkeen, ja hänen aikakautensa päättymiseen. Loppukohtauksessa piispan pojakseen uskoma Pietari Särkilahti palaa maisterina Saksanmaalta ja tunnustaa kääntyneensä Lutherin oppiin, kun oli saanut kuulla tämän opetuksia. Uutinen tyrmistyttää piispan ja kauhistuttaa piispanlinnan väkeä: kukin pelkää oman nahkansa puolesta. Linna tyhjenee. Arvid Kurki pakenee laivalla. Hänen kerrotaan hukkuneen Kustaa Vaasan joukkojen lähestyessä linnaa. Mutta paljon ennen ratkaisuvaiheita yleisö näkee otoksia linnassa vierailevista säätyläisistä, asemiesten otteluista, palvelusväen puuhista, nuorten neitojen tulevaisuuden suunnitelmista ja muutaman kauniin keskiaikaisen musiikkiesityksen lauluineen yms.
Upea sää pehmitti minut katsojana melko suopeaksi. Silti en äitynyt yhtä innokkaasti taputtamaan kuin takanani istunut nainen. Hän suorastaan hengästyi ihastuksesta - ja minä ihmetyksestä.
PS Näytelmän nimi viittaa piispa Arvid Kurkeen, joka ilveksenä vaani tilaisuuksia selviytyä valtapeleissä. Hän haisteli tarkkavainuisesti, kuka kulloinkin voittaa. Pitkään hän menestyi taktiikallaan, mutta putosi lopulta kielekkeeltään mereen, jossa ilveksen arvokas turkki on vettyneenä pohjaan vievä taakka.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti