Savossa koettua

Kolme vuorokautta Varkauden takana Kangaslammilla liikautti hoksottimia monin tavoin, kun seitsemän naista kokoontui yhden kutsusta Survival-seminaariin. Luonnonkauniissa ympäristössä puskettiin metsätöitä, lämmitettiin saunoja - savusaunakin on -, kannettiin vesiä, tiskattiin, paistettiin lättyjä, joogattiin, nautittiin hyvistä juomista (osa joi migreenin pelosta pelkkää vettä) ja ruuista (emäntä on oiva KOKKI), puhuttiin ja kuunneltiin toisiamme, yösydännä nukuttiin. Isot keskustelut noudattivat teemoja, jotka oli mainittu seminaariohjelmassa. Niistä ehkä tuonnempana. Sen verran sanon tässä, ettemme suotta istuneet ison pöydän ympärillä puhua pärisemässä.

Olin ainoa aamukukkuja. Hiippailin anivarhain pitkin rantoja uuden Nikonini kanssa ja tallensin näkymiä. Runsaat sata kuvaa löytyi muistikortilta. Melkoisella urakalla sain ne lopulta siirretyksi tietokoneeseen. Selkeitä ohjeita täytyi nääs osata paitsi lukea myös noudattaa, kun ensin oli varustettava tietokone tietyllä Nikon Transfer -ohjelmalla. Onnistui, lopulta! Varsinaisen urotyön teki yksi joukosta, kun jaksoi pitkän päivän hoidella tulta niin, että kauan polttamista odottanut rankokasa muuttui kuin muuttuikin tuhkaksi. Ja seuraavana päivänä, sunnuntaina, satoi taivaan täydeltä. Ei siis huolta tulen valloilleen pääsystä, kun koko sitkeiden naisten katras otti ja lähti takaisin Helsinkiin. Minä vain kurvasin sieltä vielä Turkuun armaaseen jokirantaan. Täällä mäikkää parastaikaa Dragon-melontojen kovaääninen kuuluttaja. Mutta ei kiinnosta ruveta seuraamaan, kuinka joukkueet kolhivat melojaan ja kanootit törmäilevät jokiuomassa. On niitä touhuja tullut jo nähdyksi.