Kuvat käsittelyssä

Taannoin ilmaantui tarve liittää kuvia toisiinsa muhkeaksi panoraamaksi. Toteutus tuntui yksinkertaiselta, kun pikku kamerastani löytyi erityinen moodi, jolla panoraaman osia otetaan. Mutta ensimmäinen ongelma tuli vastaan, kun Canon-kameran mukana tulleista ei koneelta löytynytkään luvattua Photostich-ohjelmaa. Sillä otokset kuulemma saa vaivatta liitetyksi toisiinsa. Niinpä yritin Paint.net-ohjelmalla, koska se on helppo ja melko monipuolinen ihmeiden tekijä. Ruudulle ei kuitenkaan ilmaantunut sellaista panoraamaa, jota havittelin. Kuten ylle kopoidusta yritelmästä näkyy, saumat paistavat pahasti, eivätkä kaikki kohdat muutenkaan stemmaa. Niinpä koneelleni imuroitiin toinen mainio ja maksuton kuvankäsittelyohjelma, nimittäin Gimp. Ystävä kiikutti minulle avuksi vielä Akkana Peckin kirjoittaman paksun kirjan Beginning GIMP From Novice to Professional (2006). Siitä löytyy ohjeita, kuinka kuvat liitetään toisiinsa, mutta en ole vielä noudattanut niitä. Asia vaatii nääs hauduttelua... Pikku hiljaa kaiketi kypsyn tuottamaan vaikka viiden kuvan panoraamoja. Mitä ilmeisimmin tarvitsen kameraan erityisen panoraamapään. Kuulin moisesta vastikään, kun sain panoraamakuvia koskevan jutun luettavakseni MikroPC-lehdestä n:o 9/2008. Kirjoittajan mukaan pitää ensimmäiseksi etsiä kiertopiste sekä tarkistaa linjakepin ja taustasta haetun merkin avulla, että merkit osuvat päällekkäin. Kameran on oltava vaakatasossa. Siispä jonkinlainen vatupassikin tarvitaan kameraan tai jalustaan! Hoh-hoijaa, taitaa vielä vierähtää tovi, ennen kuin minä saan aikaan kelvollisia panoraamakoosteita. Mutta tiedänpä ainakin, mihin suuntaan on rämmittävä, kun ryhtyy puhaamaan panoraamakuvia.