tiistaina, syyskuuta 02, 2008

Kumpi ensin?

Sadepäivän autuutta on uusi kirja, jonka kanssa viihtyy seslongin nurkassa muutaman lokoisan tunnin. Mitä tehdä, kun tuli ostetuksi KAKSI kirjaa? Molemmat saivat tuoreessa Parnassossa erinomaisen kritiikin. Riku Korhosta olen odottanut, Kimmo Pasasen kirjaa en ole tiennyt odottaa. Mutta päässä vilkkuu jo tavan takaa kutkuttavasti, että lokakuussa toteutuu unelmien matka Japaniin ja sen salaperäisiin sammalpuutarhoihin. Niinpä tässä lienee ratkaisu päivän pulmaan: virittäydyn jo nyt kaukaisen idän käsityksiin tyhjyydestä "perustavana kosmisena periaatteena", kuten kirjan takakansi korkealentoisesti Pasasen lähestymistapaa esittelee. Erityisesti hän kuulemma "paneutuu kuvataiteisiin, joissa tyhjyys ilmenee havainnollisella ja kauniilla tavalla". Kauniita kuviakin luvassa! Varmuuden vuoksi teen varauksen. Jos kirjan sisältöä ei nielaise eikä sulata kuin vähän kerrallaan, voin kaiketi välipaloiksi nautiskella Korhosta.

2 kommenttia:

vanski kirjoitti...

Perustava kosminen periaate ??! Mitähän tuokin olisi selkokielellä ?! Tyhjyyden kyllä ymmärrän... kuinkahan paljon sitä laatua tulet löytämään Japanista ..eikö tuo liene aika lailla kansoitettu..eli pääsetkö "pois ihmisten ilmoilta ?"Ilmastonmuutoksella pelottelu peloitti -ihan syystäkin ja ihan syystä varmaan peloittelevatkin .Ja mitä sitä voi uskoa muuta kuin sen minkä kuulee , näkee ja kokee! Muutosta on ja ei kovin hyvään suuntaan !Ei se meitä auta , vaikka geologit selittäisivät , että tuollainen kaikki tapahtuu miljoonien vuosien sykleissä---jos se juuri nyt on meille ja lapsillemme totta ! Vai miten asian koet ??!

Lissu kirjoitti...

Ensin jotkut intialaiset älysivät jo kaksi ja puoli tuhatta vuotta sitten, että maailmankaikkeus on tyhjyyttä täynnä, sitten näkemys levisi Kiinaan kautta muualle Kaukoitään. Euroopassa päästiin moisesta perille vasta hyvin myöhään, kvanttifysiikan myötä, ja siinä muodossa, että tyhjyys on täynnä energiaa. Jännä nähdä, miten japanilaiset sammal- ja kivipuutarhat tuottavat tyhjyyden ilmauksia. Tiettävästi pääsen erään japanilaisen perheen mukana turisteilta nykyisin suljettuun pyhäkköön, jossa on mahdollista saada kosketus idän ihmisen maailmanhahmotukseen.

Ilmastonmuutokseesta olen ymmälläni. Jotkut tukijat väittävät, että ihminen luulee liikoja lajistaan, sillä ei ihmiskunta pysty muuttamaan maapallon ilmastoa, vaan lämpökaudet yhtä lailla kuin jääkaudet seuraavat toisiaan jonkin kosmisen periaatteen mukaisesti(!). Mene tiedä. Tässä elän enkä muuta voi.