Ruusujen sunnuntai

Pikku hiljaa eilen puolenpäivän aikoihin jokirannassa oli havaittavissa liikehdintää. Autoja tuli ja meni, lautakasa kasvoi, kunnes siitä juoksutettiin yksitellen lauta poikineen riviin istuimiksi. Pian rantaan ilmaantui myös iso auto, jonka sivu aukeaa esiintymislavaksi. Torvisoittokunnaksi paljastui se poppoo, jolla oli yllään kaikkein punaisimmat takit. Pakko minunkin oli kipittää alas kadulle siinä vaiheessa, kun työväenmarssi kajahti ilmoille. Silloin porukkaa seisoi tai istui paikalla kunnon torikokouksen verran, ellei peräti enemmän. Kotiportista kadulle päästyäni tungin muitta mutkitta eturiviin muiden kuvaajien joukkoon enkä suotta: pöntöstä kaikui telkkarista tuttu luokanopettajan ääni. Jutta Urpilainen se siinä nostatti vaali-innostusta, mikä onnistui eilisessä auringonpaisteessa vallan mainiosti. Hartaana ensimmäisten joukossa kuunteli nuorta kaunotarta Pertti Paasio kitaraa halaten, mutta Turun Sanomien vt. päätoimittaja Aimo Maasinen vaihtoi jalkaa ja kuulumisia, kunnes pääsi mm. Förin äijänä tunnetun Markku Heikkilän peesissä lavalle esiintymään. Jonkun vitsin tapasen ehtisi kumminkis kuulla oikke Turun kiälell. Silti mää vaa poistusi omall hollillen ja kaike lisäk viäl autoll niin ko pirum porvari. Simmottos!