torstaina, lokakuuta 02, 2008

Japani-kuume nousussa

Sadepäivän lahjasato näkyy kuvassa. Aihe on se, että lauantaina 25. tätä kuuta pääsen erään kiotolaisperheen mukana Saiho-jin buddhalaistemppeliin - kuuluisa sammalpuutarhoistaan. Vierailu on pitänyt ennalta anoa, sillä paikka ei ole enää vuosiin ollut avoinna turisteille, koska sammalet uhkasivat tuhoutua kävijälaumoista. Mutta kun vierailulupaa nimeltä mainituille ihmisille haettiin, se myös saatiin. Hankkeesta on ihan ensimmäiseksi kiittäminen suomalaisystävää, jonka työtuttavuuksia kyseinen perhe tai ainakin sen pää on. Keväästä asti aiheesta on silloin tällöin puhuttu lauantai-iltaisin, jolloin vanhat työkaverit hoitelevat suomalais-japanilaista keskusteluyhteyttä Skypen välityksellä. Paljon japanilainen isäntä on jo ennakkoon tehnyt järjestelyjä. Kun olen Kiotossa, perhe on luvannut noutaa minut hotellista, josta ajamme autolla temppelialueelle. Vierailu kestää klo 13 - 14.30. Siihen sisältyy sekä meditointia että kirjoitusmerkkien maalaamista. Mahdollisesti perhe vie minut vielä bambupuistoon. Vieraanvaraisuutta kerrassaan! Vähin mitä voin tehdä, on kiittää kauniisti, kun päivän yhteiset hetket päättyvät. Tänään tuli tehdyksi se, mitä minun osaltani voi pitää ennakkoon varautumisena: kiitoslahjat on nyt hankittu. Perheen aerobicia harrastava, vastaikään eläkkeelle jäänyt insinööri-isä saa jonkin näkyvillä olevista cd-levyistä. Hänen rouvalleen käärittiin sellofaaniin Turussa valmistettu pellavaliina. Pakkaus saa komistuksekseen vielä runsaan nauharuusukkeen, mutta vasta vierailupäivän aamuna, ettei koko komeus ehdi latistua laukussa. Nauhaa on pakattuna valkoiseen kääröön. Pian avioituvalle tytärelle annan taannoin Juuan kivikylästä ostamani hienot hopea-spektroliittikorut. Rasia on vielä huolellisesti paketoitava, koska kuulemma Japanissa arvostetaan kauniita pakkauksia. Tältä osin olo on kevyt. Miten lienee lauantairetkellä, kun yhteisenä kielenä on pelkkä kankea englanti? Kunpa hymy ei hyytyisi. Ehkä puolin ja toisin tulee ainakin aika ajoin kätketyksi hämmennys vienoon hymyilyyn...

Ei kommentteja: