Taannoin tytär kyseli, lähtisinkö tietyn poppoon matkassa Kakolaan. Lupasin, totta kai. Tänään asiasta tuli totta. Turun hurja ja kuuluisa vankila on jo vuoden päivät ollut tyhjillään. Kesän alusta asti sinne on opastettu retkeilijöitä. Kävijöitä on riittänyt ylen määrin, lähemmäs 30 000. Lokakuun ajan kiertokäynnit vielä jatkuvat, mutta jatkosta ei ole varmuutta. Oli siis onnea matkassa, kun nyt sain käydyksi tässä kaupunkinäkymää korkealta mäeltä hallitsevassa, mutta melko harvoille tutussa paikassa. Erinomaisen Turku-oppaan selostuksia kuunteli mielikseen. Sokkeloisessa rakennuksessa ei olisi omin neuvoin päätynyt muualle kuin eksyksiin eikä olisi lainkaan päässyt selville Suomen vankeinhoidon muutoksista. Vaikka kivilinnasta löytyi ensimmäisen kuvan maisemasellin uljas näkymä, eivät olosuhteet muilta osin ole olleet hääppöiset. Ahdasta, haisevaa, meluisaa ja pelottavaa on olo ja elo ollut täpötäydessä rangaistuslaitoksessa kuuluipa sitten asiakkaisiin tai henkilökuntaan. Oli korkea aika saada uusi vankila! Toisen kuvan harmaa seinämä näkyy kauas merelle. Ei ihme, että moni satunnainen laivalla saapuja on luullut tätä rakennusta Turun linnaksi. Huvittava erehdys - linna mikä linna! Vangit kuuluvat jo kauan sitten nimenneen ulkoseiniin käytetyt harmaat kivet kakoliitiksi... Tyhjistä selleistä löytyy yhä asukkaiden jälkiä. Etenkin sisäseiniä on käytetty taideteoksiin, selvähän se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti