Lokakuussa on ollut muutamia lumoavan kauniita iltoja. Yhtenä niistä osuin katsomaan tavallista pidempään sataman suuntaan enkä suotta. Oli juuri se hetki, jolloin päivä painui mailleen ja heitti hyvästiksi heleitä värejä läntiselle taivaalle. Koillisessa väijyi yö. Sen tuloa pehmensi kuu, joka lempeästi silmäili pilviudun takaa, mitä hämärän maan kamaralla jokirannassa liikkuu: saman tien kotiparvekkeella löytyi kamera käsiin, kuului vähäinen napsahdus - sain kuin sainkin talteen häivähdyksen katoavasta hetkestä!
Lokakuussa on ollut muutamia lumoavan kauniita iltoja. Yhtenä niistä osuin katsomaan tavallista pidempään sataman suuntaan enkä suotta. Oli juuri se hetki, jolloin päivä painui mailleen ja heitti hyvästiksi heleitä värejä läntiselle taivaalle. Koillisessa väijyi yö. Sen tuloa pehmensi kuu, joka lempeästi silmäili pilviudun takaa, mitä hämärän maan kamaralla jokirannassa liikkuu: saman tien kotiparvekkeella löytyi kamera käsiin, kuului vähäinen napsahdus - sain kuin sainkin talteen häivähdyksen katoavasta hetkestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti