Avoparvekkeita vaanii vaara

Jokirannassa kuohuu. Taloyhtiön osakkaisiin iskee kevään huumassa rakentamisinto yhtä voimallisesti kuin erkkerin ikkunapellin alla pesiviin varpusiin. Ne hääräävät ja tsirkuttavat, kunnes saavat poikasensa omille siivilleen. Lentoharjoituksiin on monet kerrat tarvittu minunkin parvekkeeni kaidetta. Kuinkas sitten varpuslasten kävisi, jos kaide häviäisi lasin taakse? Eilisiltaisessa yhtiökokouksessa näet pullahti taas kuin ihka uutena ehdotuksena pintaan hanke parvekkeiden lasittamisesta. Se asia selvitettiin ties miten monennen kerran vasta vuosi sitten ja jälleen turhaksi havaittiin. Voi itku ja hammasten kiristys! Vaikka putket halkeilevat ja syöpyvät tohjoksi, niin ihmiset intoilevat parvekelaseista. Niitä halutaan, kun "kaikilla muillakin" on... Ei paljon paina se, että talo edustaa tunnetun ja tunnustetun arkkitehdin 60-luvun funkkisluomusta, jonka fasadi on olennainen osa paitsi itse rakennusta myös jokirannan kaupunkikuvaa. Mutta kenties tässä käy niin kuin aiemmin: tulee kesä ja ihmiset pyrähtävät pois keskikaupungilta kuin muuttolinnut. Ja syksyllä ei enää huvita ehdotella remontteja, vaan kukin kääriytyy pikku hiljaa vällyihinsä oman sohvan nurkkaan odottelemaan, tulisko lopulta talvi.