Kun kesä on kyllin lähellä,
se tapahtuu:
harava kutsuu, harava kutsuu.
Alkaa raps–raps-tanssahtelu ruohikossa,
varvikossa, rannan pikku kivillä.
Yks ja kas:
kuivat lehdet, korret, kaislat
ovat poissa taas.
Tutkiskelen nettipäiväkirjan pitoa ja kuulostelen, mitä minussa kirjoittajana tapahtuu. Saanko esim. aikaan riittävän kiinnostavia juttuja, joita ystävät ja perheenjäsenet jaksaisivat lukea? Olen lähettänyt kolmisenkymmentä kutsua suljetun blogini potentiaalisille lukijoille. Ilokseni moni on noudattanut kutsua.
1 kommentti:
Laasasta - suositan . Ei mikään suurteos , mutta onpahan poika miettinyt miehen elämän läpikotaisin ! Sen verran vaikuttaa, että tulee katseltua miesten -ja naisten - toilailut ihan uudesta näkökulmasta -ja -minkäpäs mies sille voi !!
Lähetä kommentti