Maakunnan kuulusta Raision kirjastosta tuli lainatuksi ensimmäisenä laatuleffana
Fellinin Satyricon. Katsominen kotioloissa on mukavaa, kun voi pitää taukoja vaikka yön yli. Näin myös kävi. Mutta mikäs sen hauskempaa kuin aloittaa lauantaiaamu ihmeellisellä elokuvalla, joka sitä paitsi koostuu melko irrallisista kohtauksista.
Steven Pemberton mainitsee käsikirjoituksen perustuvan löyhästi Gaius Petronius Arbiterin kirjaan Satyricon, josta on säilynyt fragmentteja. Kyseinen kirjalija kuului keisari
Neron hoviin. Fellini muovaa omaksi elokuvakseen hurjan tarinan kahdesta ammoin eläneestä, mutta lähes pari tuhatta vuotta ikään kuin seinäfreskossa kuvina säilyneistä opiskelijakaveruksista. Kumpikin, Encolpio ja Ascilto, haluaisi omistaa kauniin Gitone-pojun. Poika lähtee Ascilton matkaan, jolloin epätoivoinen Encolpio on tappaa itsensä. Mutta kun maanjärjestys äkkiä sortaa seinät ympäriltä ja jättää nuoren miehen vahingoittumattomana henkiin, karisevat itsemurha-ajatukset. Seuraa uskomattomia seikkailuja - orgioitakin -, joissa entiset kaverukset taas löytävät toisensa. Käänne tulee, kun miehet sieppaavat puolijumalana pidetyn hermafrodiitin. Tämä kuolee, ja rangaistukseksi Encolpio menettää potenssinsa. Vaiva pakottaa etsimään hoitoa. Lopulta se löytyy ylettömän rehevän naisen sylistä. Encolpio kirmaa taas elinvoimaisena. Ascilto seuraa häntä ulos virran partaalle. Silloin tulee muistutus kuolevaisuudesta: Ascilto tuupertuu ja löytyy ruohikosta hengetönnä. Tässä hänen kuvansa sellaisena kuin Fellini nuoren miehen tarjosi elokuvassa:
Elokuvan ensimmäinen kohtaus alkoi kuin kesken kaiken. Samoin Fellini myös päättää tarinansa, palasena ilman selkeää loppua. Mutta se jäi mieleen, että mitä pidemmälle parituntinen leffa etenee, sitä pysähtyneempiä kuvia ohjaaja käyttää. Niitä katsoo kuin suurenmoisia maalauksia, kuvitelmina ajasta kauan sitten. Toiminta vaimenee lopussa, ja katsojan silmiin jäävät kangastelemaan pystyyn nostettujen seinäfreskojen kappaleet. Niihin on maalattu näyttelijöitä elokuvassa esittämissään roolihahmoissa.
Maakunnan kuulusta Raision kirjastosta tuli lainatuksi ensimmäisenä laatuleffana Fellinin Satyricon. Katsominen kotioloissa on mukavaa, kun voi pitää taukoja vaikka yön yli. Näin myös kävi. Mutta mikäs sen hauskempaa kuin aloittaa lauantaiaamu ihmeellisellä elokuvalla, joka sitä paitsi koostuu melko irrallisista kohtauksista. Steven Pemberton mainitsee käsikirjoituksen perustuvan löyhästi Gaius Petronius Arbiterin kirjaan Satyricon, josta on säilynyt fragmentteja. Kyseinen kirjalija kuului keisari Neron hoviin. Fellini muovaa omaksi elokuvakseen hurjan tarinan kahdesta ammoin eläneestä, mutta lähes pari tuhatta vuotta ikään kuin seinäfreskossa kuvina säilyneistä opiskelijakaveruksista. Kumpikin, Encolpio ja Ascilto, haluaisi omistaa kauniin Gitone-pojun. Poika lähtee Ascilton matkaan, jolloin epätoivoinen Encolpio on tappaa itsensä. Mutta kun maanjärjestys äkkiä sortaa seinät ympäriltä ja jättää nuoren miehen vahingoittumattomana henkiin, karisevat itsemurha-ajatukset. Seuraa uskomattomia seikkailuja - orgioitakin -, joissa entiset kaverukset taas löytävät toisensa. Käänne tulee, kun miehet sieppaavat puolijumalana pidetyn hermafrodiitin. Tämä kuolee, ja rangaistukseksi Encolpio menettää potenssinsa. Vaiva pakottaa etsimään hoitoa. Lopulta se löytyy ylettömän rehevän naisen sylistä. Encolpio kirmaa taas elinvoimaisena. Ascilto seuraa häntä ulos virran partaalle. Silloin tulee muistutus kuolevaisuudesta: Ascilto tuupertuu ja löytyy ruohikosta hengetönnä. Tässä hänen kuvansa sellaisena kuin Fellini nuoren miehen tarjosi elokuvassa:
Elokuvan ensimmäinen kohtaus alkoi kuin kesken kaiken. Samoin Fellini myös päättää tarinansa, palasena ilman selkeää loppua. Mutta se jäi mieleen, että mitä pidemmälle parituntinen leffa etenee, sitä pysähtyneempiä kuvia ohjaaja käyttää. Niitä katsoo kuin suurenmoisia maalauksia, kuvitelmina ajasta kauan sitten. Toiminta vaimenee lopussa, ja katsojan silmiin jäävät kangastelemaan pystyyn nostettujen seinäfreskojen kappaleet. Niihin on maalattu näyttelijöitä elokuvassa esittämissään roolihahmoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti