Haavissa

Joutilas jää helposti haaviin. Loppuviikosta näet minulle soitti reipasääninen nainen - numerokin näkyi - ja kysyi, voisinko vastata muutamiin Taloustutkimuksen kysymyksiin autoista. Kun en heti tyrmännyt yritystä, tulin suostuneeksi haastatteluun. Täytin tärkeän ehdon: olin itse valinnut ja ostanut auton uutena. Tänään sovittuna aikana ensin soi puhelin, sitten toinen reipas nainen kertoi olevansa kotitaloni edessä. Eipä siinä muuta kuin portista koodilla sisään ja uudelleen soittamaan ovisummeria. Sisällä sain pyytämättä, mutta en yllättäen, nähdä haastattelijan henkilökortin ja lapulla kiitosten kera selvityksen kyselyjen tarkoituksesta. Tuota pikaa olimme työn touhussa. Oli kyselylomaketta ja eri värisiä kortteja, joita plarattiin moneen otteeseen. Sutjakasti asiassa edettiin. Vajaassa tunnissa olin kakistanut sekä satunnaisia tietoja että kuvitelmia jos jonkin merkkisistä autoista. Ihmettelen, mitä kumman vaikutusta tällaisilla vastauksilla voi olla. Esiin kaiketi saadaan prosenttilukuja siitä, kuinka moni vastaaja arvostaa sitä tai tätä automerkkiä. Tuskin näiden tykkäämisten varassa autoja mitenkään niin sanotusti kehitetään. Minä sen sijaan vaurastuin vaivannäöstä avaimenperällä, joka muuntuu yhtä lailla mittanauhaksi, ruuvimeisseliksi kuin taskulampuksi. Ei ihan huono vehje autoreissuilla.