Eilen illalla Åbo svenska teater tarjoili neljästä Nordost-esityksestä viimeisen. Istuin katsomon kolmannella rivillä eläytymässä kauhun hetkiin, joista kolme naista kukin vuorollaan kertoi. Pelkistetty tulkinta - paljaalla, metallisen paloverhon kapeaksi rajaamalla näyttämöllä rekvisiittana vain tuoli kullakin naisella - uskoi sanaan ihmisten välillä. Tauotta ja lähes taustaäänittä kuvatut kokemukset moskovalaisessa teatterissa lokakuun lopulla 2002 vangitsivat katsomon kuin olisimme olleet itse panttivankeja. Runsaan puolentoista tunnin suora puhe keskittyneille kuuntelijoille oli lyhyt aika verrattuna tositilanteen katsojien hätään. Se kesti kolmatta vuorokautta ja päättyi koko joukon tainnuttamiseen kaasulla, kuten ehkä draaman uutisoinneista muistuu mieleen. Useat tukehtuivat omaan oksennukseensa tai keuhkojen painumaan, kun uhreja ei kaaoksessa osattu auttaa. Vakava puheenvuoro sotaa ja sortamista vastaan paljasti kirkkaasti, kuinka harhaista luottamus turvallisiin oloihin voikaan olla. Nekin, jotka luulevat pelastuneensa kurimuksen ulkopuolelle, huomaavat olevansa osallisia, kun läheisiä löytyy vankien joukosta. Kaikkien sotien uhreina naiset kuitenkin osoittavat vahvuutta niin hyvässä kuin pahassa ja jäävät eloon - leskinä.
Poimin teatterin sivuilta vielä seuraavat katkelmat valottamaan esitystä:
Den 23 oktober 2002 klockan 21.05 stormar 42 tjetjenska rebeller teatern vid Dubrovkafloden i Moskva. De avbryter föreställningen av musikalen Nordost och tar 850 människor som gisslan. Gisslandramat pågår i 57 timmar och kostar 170 människor livet.
I sin djupt drabbande pjäs Nordost beskriver den tyske dramatikern Torsten Buchsteiner gisslandramat ur tre kvinnors perspektiv: en tjetjensk självmordsbombare, en jourhavande läkare och en familjemor som sparat i månader för att med sin familj gå och se musikalen. Pjäsen är en väv av dessa tre kvinnors vittnesmål, tre diametralt olika perspektiv på samma skeende. Det är en dokumentär text skriven med stor empati och med ett starkt pacifistiskt budskap: i en värld som skapar terror, blir alla till offer.
REGI: Marina Meinander
I ROLLERNA: Nina Hukkinen, Nina Kaipainen, Veronika Mattsson
torstaina, huhtikuuta 17, 2008
Kauhun hetkiä sijaiskokemuksena
Eilen illalla Åbo svenska teater tarjoili neljästä Nordost-esityksestä viimeisen. Istuin katsomon kolmannella rivillä eläytymässä kauhun hetkiin, joista kolme naista kukin vuorollaan kertoi. Pelkistetty tulkinta - paljaalla, metallisen paloverhon kapeaksi rajaamalla näyttämöllä rekvisiittana vain tuoli kullakin naisella - uskoi sanaan ihmisten välillä. Tauotta ja lähes taustaäänittä kuvatut kokemukset moskovalaisessa teatterissa lokakuun lopulla 2002 vangitsivat katsomon kuin olisimme olleet itse panttivankeja. Runsaan puolentoista tunnin suora puhe keskittyneille kuuntelijoille oli lyhyt aika verrattuna tositilanteen katsojien hätään. Se kesti kolmatta vuorokautta ja päättyi koko joukon tainnuttamiseen kaasulla, kuten ehkä draaman uutisoinneista muistuu mieleen. Useat tukehtuivat omaan oksennukseensa tai keuhkojen painumaan, kun uhreja ei kaaoksessa osattu auttaa. Vakava puheenvuoro sotaa ja sortamista vastaan paljasti kirkkaasti, kuinka harhaista luottamus turvallisiin oloihin voikaan olla. Nekin, jotka luulevat pelastuneensa kurimuksen ulkopuolelle, huomaavat olevansa osallisia, kun läheisiä löytyy vankien joukosta. Kaikkien sotien uhreina naiset kuitenkin osoittavat vahvuutta niin hyvässä kuin pahassa ja jäävät eloon - leskinä.
Poimin teatterin sivuilta vielä seuraavat katkelmat valottamaan esitystä:
Den 23 oktober 2002 klockan 21.05 stormar 42 tjetjenska rebeller teatern vid Dubrovkafloden i Moskva. De avbryter föreställningen av musikalen Nordost och tar 850 människor som gisslan. Gisslandramat pågår i 57 timmar och kostar 170 människor livet.
I sin djupt drabbande pjäs Nordost beskriver den tyske dramatikern Torsten Buchsteiner gisslandramat ur tre kvinnors perspektiv: en tjetjensk självmordsbombare, en jourhavande läkare och en familjemor som sparat i månader för att med sin familj gå och se musikalen. Pjäsen är en väv av dessa tre kvinnors vittnesmål, tre diametralt olika perspektiv på samma skeende. Det är en dokumentär text skriven med stor empati och med ett starkt pacifistiskt budskap: i en värld som skapar terror, blir alla till offer.
REGI: Marina Meinander
I ROLLERNA: Nina Hukkinen, Nina Kaipainen, Veronika Mattsson
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti