Hiljakkoin luin lehdestä puolen sivun kokoisen Tuomo Karhun kirjoittaman Siitä kirja mistä puute -esittelyn (TS 30.3.2008). Siinä on kyse uutuudesta nimeltä Asentoja, jonka on toimittanut Juri Nummelin ja kustantanut Harri Kumpulainen. Kuten oheen kopioiduista kirjan kansista näkyy, kirjoittajajoukko on nimekästä. Sain jutusta sytykkeen, ostin kirjan ja lukaisin sen 157 sivua samana iltana. Kumpulainen perustelee, ellei peräti selittele, julkaisemista sillä, että ”seksi on tärkeä ihmisenä olemisen ulottuvuus, jota ei voi ohittaa moraalisiin argumentteihin vetoamalla. Moraali toki kuuluu seksiin, mutta moralismi ei.”
Samoihin aikoihin tiedotusvälineet pullistelivat Ile-kohua. Kansalaiset osallistuivat siihen ostamalla niin Hymyä kuin iltalehtiä ja vastailemalla sen seitsemän sortin kyselyihin. Kohu jatkui jatkumistaan. Tarja Halonen totesikin kuivasti TV-haastattelijalle, että kansalaiset näyttävät odottavan poliitikoilta parempaa käytöstä kuin itseltään. Jacob Söderman puolestaan on ihmetellyt, miksi Ilkka Kanervan flirttiviestit ovat päätyneet kaiken kansan luettaviksi eikä kukaan tunnu tuomitsevan sitä, että vastaanottaja on mennyt myymään saamansa viestit. Ile teilattiin, strippari ja lehtien kustantajat käärivät rahaa moralismin kukinnoista.
Palaan lukemaani kirjaan. Tuomo Karhun mukaan teoksen idea syntyi alun perin Juri Nummelinin mielessä. Hän ei joutunut keräämään tekstejä tätä kirjaa varten, sillä seksinovelleja oli aikojen saatossa kerääntynyt työpöydälle. Yksi keskeinen lähtökohta teokselle oli se, että Hymyssä 1975–1976 julkaistiin seksinovellien sarja, jossa oli mukana nimikirjailijoita. Siitä sarjasta mukaan pääsivät Hannu Salaman ja M. A. Nummisen jutut.
Yhteensä Asentoja-kirjassa on tusinan verran tekstejä, näkökulmia löytyy enemmänkin. Pääosin äänessä ovat miehet. Jo avaus hätkähdyttää. Hannu Salaman Sovinistisika näyttää tekn. edustajan Erik V. Pärstäsen, jolle työmatkat ovat aina myös panomatkoja. Hetkeksikään hän ei jätä punnitsematta, kuka kohdalle osunut nainen voisi olla seuraava. Mies pohtii kokemuksiaan ja saa kerran pakit, mutta jatkaa saman tien vaimon luo. Tätä mies ei muille jakele, vaan hoitelee vaimon tyytyväiseksi siinä kuin satunnaiset kumppanit. Sisäisissä tuumailuissaan hän estoitta punnitsee toimiaan. Pelimies ottaa ja saa eikä murehdi satunnaista tappiotakaan kuin pikku hetken – ja tulee räväkästi läpivalaistuksi. Lukijan iloa hiukan niisti se, ettei kauan sitten kirjoitetusta huimasta stoorista ollut viitsitty korjata turhan monia pianovirheitä.
Jorma Eton Iloinen tarina tohtorista ja Lapista on jo unohtunut, samoin M. A. Nummisen Mies, joten ei niistä sen enempää. Mutta Jorma Ojaharjun Tahallinen hengenvaaraan saattaminen hätkähdytti. Tarinassa kaksi miestä kaukana kotoaan ja perheistään pörrää erään Pirjon ympärillä, yritellään ryhmäseksiä. Sarkastisesti hahmotellut sankarit kokevat kovia. Lopulta hevosenleikki johtaa katastrofiin sen, joka jo oli tehnyt lupauksen jättää moiset reissut sikseen. Huimaa henkilöiden luonnehdintaa tilanteissa, joista moni unelmoi.
Harri Erkin Juhlapäivälliset leikkii sovinnaisuuden rikkomisella. Kestääkö pokka, kun pöydän alla tapahtuu ihmeitä? Kirsti Ellilän Tärkeimmät asiat irvistelee terveysintoilua ja pariskunnan kaavoittunutta seksiä. Siitä mies yllätyksekseen pääsee hetkeksi irti, kun rempseä työtoveri huomaa hänen hätänsä. Satumaisin juttu on Kari Nenosen Tarina Mumle Isomunasta. Tämä norjalaisen kansansadun muunnelmaksi mainittu hauskuttaa lukijaa kaikkinaisella paisuttelulla ja paholaisen kukistamisella. Veikko Pietilän Kolme monologia vanhasta aiheesta tarjoilee runollisinta antia tyyliin:” Oi mikä aamu jälleen, niin pyhä rauhaisa. Ja päivän kajo korkea, se kiirii ylitse ja sylinsä on runsas antimista.—” On Faustia, on Margaretaa ja Mefistofelesiä. Voi kunkin kurjistumista! Mennyttä ovat nuoruus ja raikkaat rakkauden nautinnot. Kertomus on kummallisen korkealentoinen, paikoin vaikeasti avautuva.
Vaikka Riku Korhosen Mökkipano on katkelma tulevasta romaanista, se pysyy novellinakin tolpillaan. Tarinassa 21-vuotias nuori mies pääsee ikämiehen matkaan tämän mökille, jossa nainen odottaa. Saunotaan yhdessä. En muista ennen lukeneeni yhtä levollista keskinäisen olemisen ja samalla nuoren miehen hämmennyksen kuvausta. Mies sallii nuorukaisen naida naistaan, nai itsekin toisen katsellessa. Ei kaunaa, ei mustasukkaisuutta, vaan syvältä kouraisevaa ystävyyttä. Kokemus ohjaa lukijankin näkemään ihmisistä sellaista, mitä myöskään nuori mies ei ole tiennyt olemassa olevaksi. Tulevaa romaania tietää nyt odotella hyvin kiinnostuneena.
Petra Oinosen Kolmessa fantasiassani nainen on lopulta löytänyt miehen, joka haluaa kuunnella, mistä nainen uneksii, ja toteuttaa unelmat - ainakin kerran. Tuomas Kyrön Toimitusjohtaja, hurja satiiri, päättää kokoelman. Kummasti siinä tarinan minäkertoja muistuttaa paikka paikoin erästä nolojen tilanteiden pääministeriä, joka naisenpuutteessa etsii seuraa netistä. Vahva on kokoelman alku, samaa voi sanoa lopusta. Kelpaa tällaisia kotimaisia luomuksia lukea siinä kuin kansainvälisiä eroottisen kirjallisuuden kuuluisuuksia.
