Valoa yössä

Sateisena perjantaiaamuna muistelen muutamia verkkaisia kävelyretkiä rantakaduilla. Pariin otteeseen huomasin joen päilyvän epätodellisen tyynenä. Pinta ei muistuttanut peiliä, vaan paremminkin sellaiselta kuin uomaan olisi levitetty kiiltävää satiinia tai ohut hopeakuori. Matkalla erääseen tapahtumaan en tullut ottaneeksi kuvaa juuri silloin, kun ihmettelin näkymää. Pari tuntia myöhemmin lumo oli jo poissa - vesi liikahteli sille ominaisella, tutulla tavalla. Silloin kokeilin taskukameran säätöjä ja sain talteen muun muassa oheisen hetken.