Näinä vetisinä aikoina alkavat silmissä kangastella vehreät maisemat jossakin etäällä Pohjolasta. Purjelaivojen aikaan Suomen Joutsen seilasi ties missä kaukana. Nykyihmisistä tuskin monikaan sen tapaisilla reissuilla selviäisi, en ainakaan minä. Mukavat olosuhteet ovat muokanneet meikäläistä niin, että haluaisin purjelaivan sijaan istahtaa muutamaksi tunniksi ilma-alukseen. Sillä lentäisin jonnekin, missä ilmasto olisi lauhkea eikä sadekausi vaivaisi. Nautiskelisin ulkoilusta, kauas katselemisesta, kiireettömistä aterioista ja hyvästä seurasta. Nyt voisi aiheellisesti kysyä, miksen toteuta unelmaani. Ei sen pitäisi olla ylen vaikeaa. Totta tai luulottelua, mutta olen kuin ankkurissa kotonani. On töitä ja muita syitä!
2 kommenttia:
Meidän isä teki nuorena miehenä maailmanympätipurjehduksen Suomen Joutsenella. Se reissu oli vielä kahdeksankymppisellä papalla se elämän paras seikkailu. Vaari kertoi kyllä kiipeilystä mastoissa, niin että kädet olivat verillä, mutta se itsensä voittaminen oli tärkeintä. Vielä elossa olevat merikarhut kokoontuvat joka vuosi, lukevat vain joukosta poistuneet tapaamisiensa aluksi.
Siis ympärihän sitä mentiin...
Lähetä kommentti