Kun illalla hilluu vaikkapa vain ylettömästi töitä tehden, on aamulla vaisu. Mutta päivällä jo ruoka maistuu, kunhan sitä ei tarvitse itse tehdä! Pääsin taas kerran nauttimaan jokirannan antimista vastarannalla, jossa parikin ravintolalaivaa tarjoilee aterioita ympäri vuoden. Cindyn salongissa sai istua lähes yksin, enkä saanut paistettuja silakoita, vaikka niitten perään lähdin. Koko laivassa ei ollut silakan silakkaa - paitsi maustettuina rullina. Mikä siis lohduksi?
Koska kotona ei ikinä ole tarjolla havaijinleikettä, niin pääruokana sellaisesta piti kuvitella itselleen silakoiden korvike. Lisälohtu tuli siitä, kun jälkiruuaksi sain kahvin kylkeen hiukan jäätelöä suklaakastikkeessa.
Ehkä iltaan mennessä unohtuu, mikä seuraa monituntisesta hiiren käsittelystä ja ääniraitojen silmissä vilistämisestä, ja rupean kuin rupeankin kuvahommiin vielä tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti