torstaina, maaliskuuta 12, 2009

Sirpa Kähkönen, Lakanasiivet

Kirja, jonka kansista skannasin viereen kuvat, on nyt suuresti nauttien luettu. Tänään kiikutan opuksen takaisin kirjastoon ja nappaan mukaani neliosaisen sarjan kaksi ensimmäistä osaa: Mustat morsiamet ja Rautayöt. Tuomen suvun vaiheita Kähkönen kuvaa naisten vinkkelistä. Lakanasiivet johdattelee lukijan vuoden 1941 heinäkuun ensimmäisen päivän helteeseen ja arkeen. Muistaakseni päiväksi mainitaan tiistai. Ensimmäinen pääluku on otsikoitu sanalla Yö, toinen on sitten Aamu. Mutta kolmas pääluku on nimetön, pelkällä III-numerolla merkitty. Siihen tiivistyy kuuman päivän inferno, kaupungin pommitus. Lukija seuraa hengästyneenä tarkasti kuvattuja kohtauksia, joissa eri ihmiset sinkoutuvat kuka minnekin, kun pommeja alkaa putoilla klo 11.15. Kuin sinfonisena huipennuksena saha lautatarhoineen syttyy palamaan. Valtaisa roihu pakottaa liikkeelle sammutus- ja pelastustyöhön kykenevät. Yllättävästi ihmisiä ajautuu yhteen, useita menehtyy. Yllätykset yhä korostuvat IV luvussa nimeltä Zippel. Viides, Ilta-niminen pääluku jo tyynnyttelee tarinan ihmisten kiihkoa kauhunhetkien jälkeen, kunnes kuudes luku, taas nimeltään Yö sulkee ympyrän ja saattelee keskeiset ihmiset jatkamaan elämäänsä. Lukija ymmärtää, että sarjalle ei tule jatkoa. Se on nyt valmis. Jos olisin musiikki-ihminen, osaisin tarkemmin ilmaista sen, mistä sain aavistuksen, nimittäin kirjan upeasta suuren musiikkiteoksen tapaisesta rakenteesta. Mutta enpä ole, joten osaan vain yleisesti kiitellä kirjaa. Sehän valittiin myös Finlandia-ehdokkaaksi ilmestymisvuonnaan 2007. Tiedoksi vielä, että netistä löytyy runsaasti arvioita ja esittelyjä Kähkösestä ja hänen kirjoistaan.

2 kommenttia:

vanski kirjoitti...

Olen kyllä lukenut tuon kirjan , mutta miksi en muista ollenkaan sitä noin kuin kerrot ? Oikeastaan en muista juuri nyt mitään , eli se on luettava kai uudelleen .Muistan kyllä , että pidin siitä , lähetin sen vielä eteenpäinkin rapakon taa, jossa tytär kyllä oudoksui , mutta luki ja kai lopulta piti.

Lissu kirjoitti...

Semmoista se on, kukin meistä lukee omalla laillaan kirjoja. Siitä kai ne uljaat keskustelut lukukokemuksista syntyvät. Kerrottakoon, että mulla on ihan erityinen syy innostua Kähkösestä. Olen nääs täysverinen histfiilari ja sitten vielä työläiskirjallisuuteen paneutunut tutkija. Tosin Kähköstä ei voi mihinkään työläiskirjailijoiden porukkaan työntää paitsi vähäosaisiin ja naisiin keskittyvältä aihepiiriltään. Nautin hänen osaamisestaan, tietämyksestään ja tyylitajustaan ihan änkkänä.