Tänään muistellaan Jarkko Lainetta, kolmisen vuotta sitten kuollutta tosi turkulaista runoilijaa. Pääkirjaston Taiteiden talon rotundassa alkaa klo 18 matinea, jossa esiintyy nimekäs joukko kirjailijoita, mukana muun muassa äskettäin turkulaistunut Hannu Raittila. Koska minulla on illalla muuta ohjelmaa, pyhitän itsekseni tämän tekstin merkkimiehelle. Vasta melko äskettäin löysin oman Jarkko Laineeni. Tulin näet ostaneeksi hänen kokoelmansa Tämä yö on taikayö (2004). Siinä puhuu MIES: lempeästi, rakastavasti, jyrkästi, kaipaavasti, tuskaisasti, oivaltavasti, humoristisesti, ironisesti... kuin täysi ihminen. Monet runoista ovat pitkiä. Niinpä kopioin tähän yhden vain sivun mittaisen. Kenoviivat osoittavat säkeiden rajoja, kaksi kenoviivaa erottaa säkeistöjä toisistaan ja myös otsikon luettavaksi omana rivinään.
RAITIOVAUNU SEISOO PAKKASYÖSSÄ//
Raitiovaunu seisoo pakkasyössä,/ Stålarminkadulta Itäiselle Pitkällekadulle/ on sellainen matka/ että täytyy vaihtaa ratikkaa;//Vulcanin takana leiskuu tuli,/ hitsauspillit palavat, teollisuuden vitivalotuohukset,/ olen iso pyörä ja pikku pyörä,/ kannan selkärangassani työväenliikkeen historiaa;// "remmi lähtee päältä! remmi lähtee!"/ isä huusi kun poika alkoi kirjoittaa lyriikkaa./ Koneet olivat valtavat, panssariajoneuvot - / mutta Neuvostoliitto: Paska mikä paska.// Ikuiseksi jää arvoitus,/ miksi Mosseen satoi sisälle, vaikka ovet ja ikkunat olivat kiinni.
Otavan sivuilta nappasin vielä tämän luonnehdinnan päivänsankarista: "Runoilijana Laine kuului sukupolvensa merkittävimpiin. Hänen moni-ilmeisen tuotantonsa asteikko ulottuu ilkikurisesta irrottelusta ja pastisseista tummansävyisiin miete- ja pohdiskelurunoihin, eletyn tilityksiin ja koskettaviin rakkausrunoihin." En siis ole tyhjästä innostunut.
tiistaina, maaliskuuta 17, 2009
Jarkko Laineen synttärit
Tänään muistellaan Jarkko Lainetta, kolmisen vuotta sitten kuollutta tosi turkulaista runoilijaa. Pääkirjaston Taiteiden talon rotundassa alkaa klo 18 matinea, jossa esiintyy nimekäs joukko kirjailijoita, mukana muun muassa äskettäin turkulaistunut Hannu Raittila. Koska minulla on illalla muuta ohjelmaa, pyhitän itsekseni tämän tekstin merkkimiehelle. Vasta melko äskettäin löysin oman Jarkko Laineeni. Tulin näet ostaneeksi hänen kokoelmansa Tämä yö on taikayö (2004). Siinä puhuu MIES: lempeästi, rakastavasti, jyrkästi, kaipaavasti, tuskaisasti, oivaltavasti, humoristisesti, ironisesti... kuin täysi ihminen. Monet runoista ovat pitkiä. Niinpä kopioin tähän yhden vain sivun mittaisen. Kenoviivat osoittavat säkeiden rajoja, kaksi kenoviivaa erottaa säkeistöjä toisistaan ja myös otsikon luettavaksi omana rivinään.
RAITIOVAUNU SEISOO PAKKASYÖSSÄ//
Raitiovaunu seisoo pakkasyössä,/ Stålarminkadulta Itäiselle Pitkällekadulle/ on sellainen matka/ että täytyy vaihtaa ratikkaa;//Vulcanin takana leiskuu tuli,/ hitsauspillit palavat, teollisuuden vitivalotuohukset,/ olen iso pyörä ja pikku pyörä,/ kannan selkärangassani työväenliikkeen historiaa;// "remmi lähtee päältä! remmi lähtee!"/ isä huusi kun poika alkoi kirjoittaa lyriikkaa./ Koneet olivat valtavat, panssariajoneuvot - / mutta Neuvostoliitto: Paska mikä paska.// Ikuiseksi jää arvoitus,/ miksi Mosseen satoi sisälle, vaikka ovet ja ikkunat olivat kiinni.
Otavan sivuilta nappasin vielä tämän luonnehdinnan päivänsankarista: "Runoilijana Laine kuului sukupolvensa merkittävimpiin. Hänen moni-ilmeisen tuotantonsa asteikko ulottuu ilkikurisesta irrottelusta ja pastisseista tummansävyisiin miete- ja pohdiskelurunoihin, eletyn tilityksiin ja koskettaviin rakkausrunoihin." En siis ole tyhjästä innostunut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti