Kaukasialainen liitupiiri

Taas teatteri veti puoleensa. Iltapäivän Brecht-näytös kiinnosti niin paljon, että tuli lähdetyksi joen itärannalle. Sain kuin sainkin ilman ennakkovarausta lipun. Myös moni muu myöhäinen yrittäjä olisi mahtunut katsomoon, koska tyhjiä paikkoja näkyi siellä täällä. Paikallislehdessä on vastikään kirjoiteltu kaupunginteatterin suuren näyttämön puhenäytelmien riskeistä. Teatterin melko tuore johtaja, Raija-Liisa Seilo, vastasi aamun Turun Sanomissa toimittajalle ja korjasi monin kohdin tämän väittämiä katsojapulasta. Äsken katsomo oli ainakin 70-prosenttisesti täynnä, mikä vastannee vaativiakin tulostavoitteita. Paikalle saapunut joukko sai nähdäkseen jännän taitavasti tyylitellyn esityksen. Näyttämökuvat väreineen ja rytmityksineen painuivat mieleen. Näyttelijätyö vakuutti kaiken matkaa. Realismista ei ole tietoakaan tässä monipolvisessa ja paikoin iloittelevassa kertomisen kuviossa. En selittele tämän enempää, koska Turun kaupunginteatterin nettisivuilta löytyy käypä selostus:

Olipa kerran kauan sitten maa jossa käydään sotaa. Hallitsijaperhe pakenee myllerryksen jaloista mutta heidän lapsensa jätetään oman onnensa nojaan. Palvelustyttö ottaa lapsen hoitaakseen koska ketään muuta ei ole. Hän joutuu lapsen vuoksi suuriin vaikeuksiin, mutta pitää siitä huolimatta tästä huolta. Kun sodan jälkeen olot palautuvat ennalleen nousee esiin kysymys kenelle jalosukuinen lapsi kuuluu. Ratkaisu tapahtuu liitupiirikokeen avulla.

Kaukasialainen liitupiiri on sadunhohtoinen tarina kiintymyksestä, petoksesta ja oikeudenmukaisuudesta. Näytelmässä on kansansadun, seikkailukertomuksen, moraliteetin ja trillerin ainekset. Laulu ja soitto kuljettavat tarinaa. Teatterilliselta muodoltaa esitys on lumoava, pelkistetty ja yllättävä. Liitupiirin alkuperäinen tarina on peräisin 1200-luvulta kiinalaisesta Li Hsin-taolta. Brechtin näytelmän "gruusiassa" on kaukaisen maan outous ja hohto.

Kauan sitten Tampereella olen edellisen kerran nähnyt tämän Brecht-näytelmän, mutta en enää muista siitä juuri mitään. Luulenpa, että nyt nähty on rohkeasti erilainen kuin sen 70-luvun tiukat tulkinnat, kiitos ohjaaja Laura Jäntin. Onnistuneeseen kokonaisuuteen ovat vaikuttaneet niin lavastuksen ja pukujen suunnittelija Pirjo Liiri-Majava kuin valosuunnittelija Morten Reinan ja äänisuunnittelijat Ismo Laakso ja Mika Hiltunen. Ismo Laakson johdolla soittava orkesteri, jonka jäseniksi mainitaan Bert Karlsson, Marko Mäki, William Thorburn ja Risto Virtanen - kuka oli se nainen, joka eilisessä näytöksessä soitti? -, on isossa roolissa, kun monissa kohtauksissa myös lauletaan.