Göteborgin kaupunginteatterin Nya studion esitti lauantai-iltana kabareemaisen jutun nimeltä Hunger, johon saimme tosi halvalla liput ja vieläpä aivan paraatipaikoilta. Esitys kesti vajaat pari tuntia ja repi verhoja lähivuosikymmenten tapahtumia peittämästä. Mitään emme ennakkoon tienneet esityksestä vaihto-opiskelijana kaupungissa asuvan seuralaiseni kanssa, joten innostustamme voi sanoa aidoksi. Kaikki kelpasi: ajankohtaiset ja historiaankin näköaloja tarjoavat tekstipalat, valloittavan irtonainen näyttelijäntyö ja siitä paistanut osaava ohjaus. Replikoinnin selkeys toi vielä rutkasti lisäplussia; osasimme näet nauraa niissä paikoin kuin ruotsalaisetkin. Äsken katsoin netistä, miten Hungeria on arvioitu. Tässä pari esimerkkiä:
Nordiska konstnärsnätverket Mindgroup har tillsammans med ensemblen skapat föreställningen Hunger. Självupplevt material ur skådespelarnas liv, filmat material med göteborgares syn på hunger, fiktiva historier och historiska fakta blandas hej vilt mot bakgrund av Gerhart Hauptmanns drama Vävarna från 1892.
Stadsteaterns nya förställning är stolt över Göteborgs fattiga arbetarförflutna. Men skäms över 70-talets glorifiering av denna era som leddes av 40-talisternas generation. Det vill säga några av dem.
I Hunger får vi träffa en kvinna som fortfarande sitter fast i plakatteaterns tid och som plågar sina medmänniskor med uråldriga tråkiga arbetarupprorspjäser och proggmusik.
Men pjäsen handlar också om konceptet hunger, att det är något allmänmänskligt i att hungra. I vår tid är vi bortskämda och har glömt bort hur hungern efter mat känns. Istället hungrar vi efter designade kök, kläder och status.
Med en lysande ensemble av originella karaktärer och en liten gullig orkester med bland annat tuba tar Hunger mig med storm. Det enda jag saknar är allsång till arbetarrörelsens kampsånger. (Lena Linden, Tidningen Kulturen, 4.2.2009.)
Kuinka ollakaan - mieltä jäi kaivelemaan muun muassa kysymys siitä, mikä minua itseäni on nälättänyt ja mikä yhä nälättää... Entä sinua?
2 kommenttia:
Niinpä , mitä vanhemmaksi tulen , sen nälkäisemmäksi tulen suhteessa luontoon , kauneuden kokemiseen muodossa jos toisessa . Nälkä lähtee syödessä ja olen yrittänyt suurella suulla haukata palan sieltä , toisen täältä .Joskus onnistun , joskus jään jälkiruokaa paitsi , mutta kylläiseksi en taida tulla ikinä .Entä ite?
Sama nälkä minussakin. Vastikään hankin tuoreen Varsinais-Suomen luonto-oppaan, sillä suunnitelmissa on retkeillä soilla ja kuivilla mailla pitkin kesää. Ei tarvitse lähteä kauas, kun jo löytyy iki-ihania luontoympäristöjä. Mahdollisuuksia on moneen lähtöön, sen opaskirja kirkasti heti eka selaamisella.
Lähetä kommentti