Five-o, naisten juttu

Keskiviikkoaamujen kävelykaveri yhteiseen jumppaan on innokas soroptimisti. Hän sai minut ostamaan tiketin eilisiltaiseen naisten tapahtumaan, jonka taustalta löytyy kaikkiaan seitsemän suomen- ja ruostinkielistä turkulaista naisjärjestöä. Yksi niistä on soroptimisit. Nettisivuillaan järjestö tiivistää toimintakuvauksensa näin: Soroptimist International on maailman­laajuinen ammatissa toimivien naisten vapaa­ehtois­järjestö, jonka tehtävänä on erilaisten projektien avulla edistää ihmis­oikeuksia ja parantaa naisten asemaa. Ihan kannatettavaa. Sunnuntaisen naistenpäivän tunnelmissa paikalliseen Mauno Koivisto -keskukseen oli kokoontunut salintäysi naisjoukko sekä YKSI mies. Toisenkin miehen näin. Hän avusti esiintyjiä äänentoistolaitteiden kanssa. Kaikki saivat kahvia ja pullaa alkajaisiksi. Illan teemana oli Taide - elämän suola. Räväkän alun tarjosi sponsorien puolesta Sampo-pankin sijoitusjohtaja Marja Lehtiranta-Räty. Häntä on uskominen, sillä sen verran vaikuttavia esimerkkejä tuli kuulluksi niin avioerotilanteista, perinnöistä kuin eläkekertymistä. Luultavasti yksi jos toinen ryhtyi ainakin pohtimaan omaa testamenttiaan, ellei sellainen jo ollut varmassa tallessa ja kuitenkin saatavilla tosi tilanteessa. Toinenkin esitys hykerrytti. Anna Kortelainen puhui uusimman kirjansa pohjalta aiheesta "Mitä narrimaisuutta puhua siitä, mitä rakastaa" - vai onko? Keskeisenä juonteena siinä kulkivat taiteen synnyttämät hurmoskokemukset. Ne kuulemma tunnetaan Stendhal-syndroomana, koska mainittu ranskalaiskirjailija (Punainen ja musta -romaani!) vaikuttui Firenzessä erään maalauksen ääressä niin, ettei ollut tolpillaan pysyä. Vastaavia tapauksia löytyy yhä ja nimenomaan Firenzessä. Sietää siis siellä varoa intensiivistä kuvien katselua... Kuvataiteilija Hilkka Könösen esitys alkoi jo puuduttaa, vaikka yleisö sai nähdäkseen toinen toistaan komeampia kuvia taiteilijan töistä. Eipä ollut taiteilija omaksunut sitä viisautta, että rajoituksesta mestari tunnetaan. Kuvia tulvi ylenmäärin, esiintyjälle varattu aika ylittyi ylittymistään, vaikka juontaja hoputti lopettamaan... Mikähän saa ihmisen innostumaan omien töidensä esittelemistä niin, ettei alkuunkaan tajua yleisönsä kylmenemistä. Pahaksi onneksi liian pitkän tilaisuuden päätteeksi porukka joutui vielä seuraamaan neljän karjalaisia edustavan harrastajanäyttelijän vaisua naiskronikointia. Häivyin kesken kaiken tarpeeksi saaneena, ehkä naapurini onneksi. Annoin nääs hänelle arpalippuni. Kotimatka lumipyryssä kävellen korjasi tunnelmia. Hämyinen jokiranta oli itsessään jo taideteos!