Piipahdus Venäjän läntisellä reunalla Petserin ikivanhassa luostarissa tuotti outoja tuntemuksia. Naisten oli peitettävä päänsä ja verhoiltava alaruumiinsa kangasriepuun niin, ettei jalkojen yhtymäkohtaa erottanut! Niin sitä sitten kuljettiin ympäriinsä kuin ikivanhat mummot ikään. Minulta jumalattomalta jäi pyhyyden kokemus tavoittamattomiin. Osaava matkanjohtajamme, ortodoksiksi jo vuosia sitten kääntynyt biologianopettaja (eläkkeellä), toki kertoi vaikuttavasti sekä ikoni- että rakennustaiteesta, mutta minä pysyin kylmänä. Onneksi netistä löytyy avukseni selostuksia, joita en keskittynyt paikan päällä kuuntelemaan tarpeeksi tarkkakorvaisena.
Petserin luostari. Petserin maakunta ja kaupunki kuuluvat Luoteis-Venäjän köyhimpiin, työttömyys vaivaa ja nuoret muuttavat pois.--
Rauhan ja hiljaisuuden katuja vaeltavat mustapukuisten ja pitkätukkaisten munkkien lisäksi nykyisin myös turistit.
Vaikka uskonto oli Venäjällä pannassa neuvostokauden vuosikymmenet, se ei kuitenkaan kuollut.
Kirkkoja saatettiin muuttaa luisteluradoiksi, uimahalleiksi, asuntoloiksi tai ateismin museoiksi, mutta kansa jaksoi uskoa Jumalaan.
Siksi myös hartauden harjoittamisen uudelleen tuleminen on voimakasta ja kirkkoja on korjattu innokkaasti.
Petserin luostari on venäläisten pyhättöjen joukossa erikoisuus siksi, että sen toiminta ei koskaan tauonnut. Se on toiminut yhtäjaksoisesti yli 500 vuotta, vihkimisestään eli vuodesta 1473 lähtien.
Selviytyminen oli mahdollista siksi, että Petserin maakunta kuului vuonna 1920 solmitun Tarton rauhansopimuksen mukaan Virolle. Neuvostovallankin aikana virolaisvaikutus oli vahva, vaikka Moskova piirsikin rajalinjan idemmäksi. Hiljattain Viro taipui virallisesti luopumaan Petserin alueesta.
Neuvostoaikana vallanpitäjien kerrotaan jopa esitelleen Petseriä näyteikkunana, jonka avulla voitiin osoittaa, kuinka hyvin uskonnollisuudesta huolehdittiin. Luostarin suuret korjauksetkin tehtiin 1960-luvulla.
Petserin luostari sijaitsee kylän keskustaa sivuavassa kalkkikivilaaksossa. Sen ensimmäinen kirkko sijaitsi luolassa, jonka päälle rakennettu Pyhän Jumalan äidin kuoloon nukkumisen kirkko vihittiin käyttöön 28. elokuuta 1473.
Muuten: missään en muista nähneeni niin surkeita kerjäläisiä kuin Petserin luostarin tuntumassa. Luostari vetää kurjia puoleensa, koska sieltä saa köyhäinapuna ainakin ruokaa. Kun viiden tähden turistibussi pysäköi kirkon viereen, pahasti alkoholisoitunut laiha nainen nuokkui kirkon rappusilla. Vaivoin ylös noustuaan hän hoippui ohi lähes tajuttoman tuntuisena. Sitten nurkan takaa ilmaantui kurja mies ryysyissä, jollaisia voisi kuvitella näkevänsä Dickensin romaanien näyttämösovituksissa, ei enää tosi elämässä. Kolmas aneli lanttia, mutta sai vain lämmintä kättä. Nämäkin näyt kummittelevat yhä silmissä ja kaivelevat mieltä.
2 kommenttia:
Tule Hesaan , kurjalistoa kyllä löytyy ! Benkin haluaa kieltää lailla kerjuun ja ihan on oikeassa.Nyt kun vielä kiellettäisiin juopot ja muut vähemmistöt , johan siistiytyy !Näyttää juoppokin kauniimmalta vihreän lehvistön alla....juu , ene ole käynyt Neukuissa, en oikeastaan Virossakaan . Kerran Leningradissa ja kerran Tallinnassa.Pitäisi siis.
Eräs Hesasta porukkaan tullut matkakumppanikin äimisteli kyseisen ryysyläisen kohdalla, ettei ole ikinä ennen nähnyt mitään yhtä kurjaa. Ja kyseinen kaveri tekee töitä sosiaalitoimen ylläpitämässä suojatyöpaikassa, jossa on myös vankeja päivätöissä. Sen verran ymmärsin kunnioittaa ryysyläistä, etten ruvennut häntä kuvaamaan.
Lähetä kommentti