Helleaamu herätti aikaisin. Asiaa auttoi, että makuuhuoneen ikkunan alla katuja pestiin konevoimalla jo viideltä. Niinpä käänsin tilanteen voitokseni ja hoitelin aamuhommat lehden lukemisineen äkkiä: ennen kahdeksaa olinkin sitten valmiina talsimaan Teatterisiltaa joen yli ja siitä parisen sataan metriä ylös Samppalinnan maauimalaan. Paikka on arkisin auki kuudesta asti. Ei siis tarvinnut ihmetellä, että muutama saunapuhdas tuli mäessä vastaan.
Samppis on ollut käytössä 50-luvulta asti. Aurajoki oli vielä niihin aikoihin tosi saastainen ja likasi tietysti myös jokisuun läheiset merialueet. Ihmekös sitten, että esimerkiksi Ispoisten rannassa, jonne lapsuudenkotoani oli lyhyt matka, uimari sai aina kaulaansa ruskeanpuhuvan kranssin. Yäk! Kaupunkilaisten "pelastukseksi" rakennettiin uimala. Jotain järkeä alkoi löytyä jokivarrenkin asukkaista, kun pikku hiljaa on suostuttu korjaamaan itse aiheutettuja haittoja ja opittu pitämään pahana luonnonvesien likaamista. Joki ei nykyisin löyhkää. Tuskin enää missään kohtaa jokivartta veteen valuu sikaloiden lietteitä, niin kuin vielä pari kolme vuosikymmentä sitten. Sekä haju- että makuhaitat tuntuivat silloin turkulaisten juomavedessä asti....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti