Viime torstaina Venäjällä vettä tuli taivaan täydeltä ja tuuli kovaa. Onni ei suosinut sen paremmin rohkeita kuin loistobussissa matkailevia. Päivä oli omistettu suurelle runoilijalle Aleksander Pushkinille, jonka haudalla alkajaisiksi käytiin jättämässä kukkia kylmin sormin ja varpain. Viereisessä kirkossa moni vielä sytytti kynttilän. Matka jatkui Pushkinin maaseutukotiin, Mihailovskojen kartanoon, jonne hänet tietyssä aikuiselämän vaiheessa karkoitettiin pariksi vuodeksi, mutta sittemmin keisari armahti hänet.
Yhtään ainutta kuvaa en ottanut koko päivänä, vaikka paikka oli mitä kuvauksellisin. Herkistyttävin kokemus oli kuunnella yhden matkakumppanin ääneen luentaa sisällä kartanossa. Hän oli varannut mukaansa Aulikki Oksasen äskettäin ilmestyneen pikku kirjan nimeltä Puškinin hevonen (2007) ja tulkitsi elettömän vaikuttavasti sen viimeisen runon. Kirjaan olisi syytä tutustua kokonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti