Pihkovan liepeillä turisteille esitellään melko tuoretta Pyhän Aleksanteri Nevskin monumenttia. Se kohoa kummulla, jolta näkyy kauas ympäristöön. Wikipedia valistaa hataramuistista matkailijaa näin:
Lisänimen Nevski eli Nevalainen Aleksanteri on myöhemmin saanut hänen ruotsalaisista Nevajoen rannoilla vuonna 1240 saavuttamastaan Nevan taistelun voitosta. Nimeä ei käytetty vielä Aleksanterin elinaikana. Kahta vuotta myöhemmin 1242 Aleksanteri löi saksalaisen kalparitarien hyökkäysarmeijan Peipsijärven jäällä.[1]
Sergei Eisensteinin elokuva Aleksanteri Nevski, jonka huippukohdassa jää pettää raskaisiin rengaspanssareihin pukeutuneiden saksalaisritarien alla, ja Prokofjevin siihen säveltämä musiikki ovat edistäneet sankarimyytin syntymistä. Eisensteinin elokuva kuvattiin vuonna 1938, jolloin Neuvostoliitossa vallitsivat erittäin saksalaisvastaiset mielialat. Mutta elokuva vedettiin pois levityksestä elokuussa 1939 natsien ja Neuvostoliiton hallituksen allekirjoitettua hyökkäämättömyyssopimuksen.[1]
Saksalaisten ritarien tappio tulkittiin pian oikeauskoisten voitoksi paavin johtamista hyökkäyshaluisista katolilaisista, ja Aleksanteri Nevski julistettiin jo Iivana Julman kauden alussa pyhäksi. Pietari Suuri kunnioitti pyhää soturia rakennuttamalla Aleksanteri Nevskin lavran paikalle, jolla ruhtinaan oli oletettu voittaneen ruotsalaiset vuonna 1240. Pietari suunnitteli myös Aleksanteri Nevskin kunniamerkin, jonka ensi kerran myönsi Katariina I vuonna 1725. Keisarinna Elisabet teetti hänen jäännöksilleen valtavan hopeisen pyhäinjäännösarkun, joka valmistettiin Pietarin rahapajassa vuosina 1750–1753. Stalin otti Pietari Suuren suunnitteleman kunniamerkin uudelleen käyttöön heinäkuussa 1942 sen kunniaksi, että Peipsijärven taistelusta oli kulunut 700 vuotta.[1]
Ei siis ihme, että vastikään suunniteltu ja paikalleen pystytetty massiivinen muistomerkki on kuin tuulahdus sosialistisen realismin valtakaudelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti