Tyhjää täys!

Aamulla kuntosalitreenin päätteeksi kävin saunassa ja suihkussa. Mukana oli mm. pikkupakkaukset shampoota ja hoitoainetta, jotka tarttuivat mukaani osakalaisesta luksushotellista. Mutta tuubit loistivat poissaolollaan, kun kotona yritin tarkistaa, mitä merkkiä aineet ovat, jotta voisin ostaa samaa sorttia lisää. Treenikassista löytyi pelkkää tyhjää! Siispä saman tien soittamaan Motivukseen naapurikorttelissa, löytyykö suihkutilasta vaaleankeltainen ja -vihreä tuubi. Pikainen tarkistus tuotti tylsän eipä löytynyt -vastauksen. Lohdutukseksi minua vielä kannustettiin katsomaan, josko sittenkin jonkin kassin pohjalta löytyisi... Niin varmaan, kyllä ne tuubit ovat löytäneet tiensä jonkun kassiin. No, tappio olisi tuskin maininnan arvoinen, ellei viime perjantaina olisi käynyt näin: kävin kahdessa kaapistokaupassa pyytämässä tarjoukset tulevan asuntoni kiintokalusteiksi. Fiksusti kuljetin mukana sisustussuunnittelijan kuvia Kingstonin muistitikulla. Ensimmäisessä paikassa kuvat tulostettiin A3-kokoisina saman tien. Toisessa paikassa tietotekninen näppäryys rakoili, eivätkä kuvat tahtoneet siirtyä saati tulostua sutjakasti. Asia kuitenkin hoitui, kun annoin kassista nivaskan minua varten tehtyjä kuvia. Jatko lienee arvattavissa. Kotiin tultuani en löytänyt Kingston-tikkua mistään, vaikka liikkeestä lähtiessä tunnustelin housuntaskua ja löysin sormiini jonkin kovan. Kotona kaivoin esiin - paperinestuukeja... Mutta missä tikku? Ei löytynyt kaupasta, ei kassista tai mistään taskuista. Jos joku sattuu törmäämään valkoiseen muistitikkuun vihrein raidoin, niin olis kiva kuulla happy endistä. Tikun saa vaikka pitää löytöpalkkana. Hiukan ymmälläni nyt pohdin, mistä moiset unohdukset kielivät. Entä mikä hävinnee seuraavaksi?