Turun taidemuseossa päättyy tänään näyttely nimeltä
Kuvan kauniit. Osallistuin klo 15:n opastuskierrokselle. Tyttönen farkuissaan ohjaili joukkoa maalaukselta toiselle ja jutteli niitä näitä. Esimerkiksi Hanna Petreliuksen valtaisan muotokuvan äärellä kuulimme, kuinka kiva musta
mekko Hannalla on. Ei hassumpi oheisella Edelfeltin maalaamalla naisellakaan, vai mitä? Että mekkoja tällaisilla daameilla... hoh-hoijaa! Löysin itsestäni nirppanokan ja häivyin porukasta. Kiertelin ja katselin itsekseni sen mitä kiertelin. Viitseliäästi laaditut opastekstit auttoivat orientoitumisessa. Seuraavat
sitaattikatkelmat löytyivät vielä äsken museon nettisivuilta:
Näyttely Kuvan kauniit – nainen katseen kohteena rakentuu temaattisista kokonaisuuksista, jotka lähestyvät Turun taidemuseon kokoelman naisaiheisia teoksia eri näkökulmista. Näyttely kurkistaa suositun aiheen taakse ja selvittää, kuka naista oikein katsoo ja miten. Esillä olevat teokset ovat valmistuneet 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alussa.
Erilaiset naisia esittävät taideteokset kuuluivat olennaisella tavalla 1800-luvun kuvamaailmaan. Useimpia niistä voidaan tarkastella kauneuden tai naiseuden representaatioina. Näyttelyn nimi Kuvan kauniit viittaa juuri tähän. Näyttely kuitenkin katsoo aihettaan, kuvaa naisesta, kaunista pintaa syvemmälle ja sijoittaa teokset osaksi laajempaa yhteiskunnallista ja taidehistoriallista kontekstia. Kuvan kauniit sisältää niin maalauksia, grafiikkaa kuin veistoksiakin ja siinä on mukana teoksia mm. Gunnar Berndtsonilta, Elin Danielson-Gambogilta, Albert Edelfeltiltä, Magnus Enckelliltä ja Akseli Gallen-Kallelalta.
Länsimaisen kulttuurin perusajatuksiin on kuulunut järjen ja luonnon vastakkainasettelu. Tähän kahtiajakoon on liitetty myös sukupuolijako, jossa järki edustaa miehisyyttä ja luonto taas naisellisuutta. Myös Turun taidemuseon kokoelmasta löytyy esimerkkejä tästä ajattelutavasta.
Suomessa naisten muotokuvat ovat aina olleet harvinaisempia kuin miesten. Osaltaan syynä on ollut se, että ennen 1900-luvun jälkipuoliskoa nainen harvoin saavutti niin korkean yhteiskunnallisen aseman, että olisi tullut ikuistetuksi muotokuvaan. Enemmistöä 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa valmistuneista naisten muotokuvista voidaan pitää patriarkaalisen järjestyksen synnyttäminä, osoituksina isän tai aviomiehen vallasta. Osa Kuvan kauniit -näyttelyn muotokuvista tosin heijastaa 1800-luvun loppupuolella alkanutta naisten aseman muutosta, joka vähitellen johti siihen, että myös naisella oli oikeus mielipiteeseen, omaisuuteen ja ammattiin. Myös taiteilijan ammatti tarjosi poispääsyn perinteisestä naisen roolista. Taiteilijoiden omakuvat heijastavat aihepiiriä tavallaan.
--
Alaston naisvartalo on länsimaisessa taiteessa keskeinen kuva-aihe, mutta sen taustalla vaikuttavia motiiveja on ryhdytty tarkastelemaan kriittisesti vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla. Myös tämä aihepiiri on edustettuna näyttelyssä. Lisäksi näyttelyn teemoihin kuuluvat antiikin myyttien ja kirjallisuuden hahmot, kuten Andromeda, Judith, Magdalena ja kotoinen Ainomme.
