keskiviikkona, syyskuuta 09, 2009

Kaikki päättyy aikanaan

Parin vuoden ja 642 tekstin kokoiseksi kasvoi Näin jokirannassa -kirjoitteluni. Tämä olkoon sarjan viimeinen tuotos. Valitsin siihen kuvan näkymästä, jota olen eri vuorokauden- ja vuodenaikoina ihaillen katsellut. Onneksi kuvia on runsaasti tallessa niin, ettei tarvitse tätäkään maisemaa muistella pelkästään kuvittelun varassa.
 
Kun tietokoneet ja ADSL-yhteydet on kytketty Liedon kodissa ensi viikon maanantaina tai tiistaina, alan harkita, miten voisin jatkaa nettipuuhaa. Ilmoittelen oitis ratkaisusta lukijoille ja tukijoille. Tässä ja nyt kiitän lämpimästi jokaista Näin jokirannassa -blogisivuilla käynyttä. Kaikkiaan teitä on ollut kolmisenkymmentä. Ehkä pian tavataan uudestaan.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tähänastisesta! Turku on tullut tutummaksi, uusista kirjoista ja muusta kulttuuriannista on saatu vinkkejä ja vielä terveysasioihinkin opastusta. Mieluusti olen lukenut palstaasi ja toivon sen jatkuvan. Onnea uuteen kotiin!

Unknown kirjoitti...

Mielenkiintoista on tosiaan ollut seurata äidin juttuja tätäkin kautta.
Innostus valokuvauspuuhiin on jopa yllättänyt, mutta kiva on ollut tuotoksista nauttia. Toivottavasti blogia saa jatkoa....

eevis kirjoitti...

Olen vasta vähän aikaa seurannut blogiasi, mutta mukavia ovat olleet! Älä ainakaan kokonaan lopeta.

Lissu kirjoitti...

Löytyipä mukavia kommentteja! Onneksi ne tulevat myös sähköpostiini, että huomaan, kuka kulloinkin viestii blogin kautta. Kiitos, kiitos. Itsellenikin on ollut antoisaa katsella päivittäin ympärilleni sillä silmällä, että löydän aiheen kuvalle ja jutulle. Erityisen hyvältä on tuntunut, kun lukijakutsut tuottivat tulosta ja aloin saada lukijoita. Ei paljoa innostaisi huudella tyhjään nettiavaruuteen. Jotain jatkoa tulee, mutten vielä tiedä, missä muodossa. Suljettu blogi on näet jäänyt liian suljetuksi, sillä moni kutsun saanut ei ole osannut luodan Google-tiliä, jolla olisi päässyt kirjautumaan lukijaksi. Jospa vähin erin uskaltautuisin avoimille nettimarkkinoille... Se viime vuonna ison idean asteelle ehtinyt Akanvirta voisi jossain kuosissa olla heräteltävissä eloon.

vanski kirjoitti...

Kiittelen minäkin tähän astisesta ja sysäyksestä omaan blogiini .Siitä on tullut todellinen henkireikä meikäläiselle, kuten lienet huomannut .Kovasti olen odotellut uutta tulemista , kuinka sinä VOIT jättää kirjoittamatta ??!! Mitä ihmettä teet sen sijaan ?? Olen muuten huomannut saman , kaikki läheskään eivät osaa kirjautua lukijaksi , mutta kun aikansa pommittaa , niin aina joku hermostuu ja opettelee!! Jopa PV on siellä (tosin vissiin Pena on hänet sinne laittanut ), osaako etsiä sitten koneelta , on toinen juttu.Muistutan sitten , jotta opettelehan nyt... Samoin tämä on ollut erinomainen väylä kertoa ihmisille kuulumiset .Ne lukevat , joita asia kiinnostaa .Ei tarvitse puhelimessa selostella samoja tarinoita .Näin ainakin kuvittelen blogin toimivan .
Ja minua kiinnostaa nyt odotella seuraavaa askeltasi -ja vähän hermostuttaa , ettei vaan tulisi taas jotain uutta, jota ei voi jättää käyttämättä , kun sen kerran on oppinut !