Eilen illalla jätettiin jäähyväiset jokirannalle ravintolapöydän ääressä. Svarte Rudolf -paatti sai tarjoilla pihvinsä ja jälkiruokaakin, kun samalla katseltiin, miltä Wilenia näyttää alaviistosta ikkunan läpi. Komea naapuri sillä ainakin on. Itse valkoinen talo tuntuu kenottavan taaksepäin; ei sentään oikeasti, vaan puhelimen kameralla otetussa kuvassa, jota ei edes Picasa oikaissut. Toisen kuvan nappasin kotona keittiön ikkunan ääressä Canonin Ixuksella. Tulos ei kenota eikä punota. Näitä näkymiä en enää katsele kuin viimeisen viikon. Sitten alkavat uudet ihmettelyt.
Eilen illalla jätettiin jäähyväiset jokirannalle ravintolapöydän ääressä. Svarte Rudolf -paatti sai tarjoilla pihvinsä ja jälkiruokaakin, kun samalla katseltiin, miltä Wilenia näyttää alaviistosta ikkunan läpi. Komea naapuri sillä ainakin on. Itse valkoinen talo tuntuu kenottavan taaksepäin; ei sentään oikeasti, vaan puhelimen kameralla otetussa kuvassa, jota ei edes Picasa oikaissut. Toisen kuvan nappasin kotona keittiön ikkunan ääressä Canonin Ixuksella. Tulos ei kenota eikä punota. Näitä näkymiä en enää katsele kuin viimeisen viikon. Sitten alkavat uudet ihmettelyt.
2 kommenttia:
Onpa sinulla ollut mahtavat näkymät! Ymärrän, jos tulee vähän haiku!
Näkymät ovat toisaan komeat jokirannassa, mutta niin on mekkalakin aika ajoin. Esimerkiksi viime sunnuntaiaamuna kolmesta asti nuorisoporukka huusi kurkku suorana ihan ikkunani alla. Poppoo jaksoi hauskuttaa toisiaan pari tuntia. Poliisiauto seisoi lähettyvillä, mutta virkavalta jätti puuttumatta ilonpitoon. Yritän muistella näitä haittapuoliakin, kun menetän tämän kaiken maisemaihanuuden.
Lähetä kommentti