Tutkiskelen nettipäiväkirjan pitoa ja kuulostelen, mitä minussa kirjoittajana tapahtuu. Saanko esim. aikaan riittävän kiinnostavia juttuja, joita ystävät ja perheenjäsenet jaksaisivat lukea? Olen lähettänyt kolmisenkymmentä kutsua suljetun blogini potentiaalisille lukijoille. Ilokseni moni on noudattanut kutsua.
Päivän suurin puuha on vanhan pöydän kunnostus. Sain kantoapua puolilta päivin niin, että mööpeli tuli siirretyksi kolhuitta parvekkeelle. Hankittuna oli jo pikku kanisteri täynnä myrkynvihreää geeliä, jota piti pensselillä sivellä putsattavaan pintaan. Kuinka ollakaan: vartissa vanha lakka alkoi kuplia, ja sen sai kaapia lastalla purkkiin. Olisi pitänyt ottaa kuva silloin, kun moinen ilmiö oli näkyvissä. Mutta ottamatta jäi. Työ nääs piti minut kiinni kaapimen varressa. Viimeistelynä tarvittiin vain hiukan hiekkapaperilla käsittelyä, jotta viimeisetkin lakkasuikaleet irtosivat. Sitten pesin pöydän ihan silkalla vedellä. Nyt pöytä on kuiva, ja olisi aika hoitaa pinnan vahaus, jolla saarni toivottavasti alkaa muistuttaa tammea. Ensi viikolla pöytä pääsee uudessa kodissa tammilevyn viereen, joten ympäristöön on syytä sopeutua.
Ei siitä mitään puuseppäalan mestaritulosta syntynyt, mutta väri vaihtui sopivaksi. Saarni on niin pahuksen keltaista tammiviilun vieressä. Pian pääsen näkemään, kestääkö sitä katsella uudessa työhuoneessa. Koneita tulee pöydälle niin monia, ettei pintaa paljoa jää esille.
2 kommenttia:
kuis kävi ??!
Ei siitä mitään puuseppäalan mestaritulosta syntynyt, mutta väri vaihtui sopivaksi. Saarni on niin pahuksen keltaista tammiviilun vieressä. Pian pääsen näkemään, kestääkö sitä katsella uudessa työhuoneessa. Koneita tulee pöydälle niin monia, ettei pintaa paljoa jää esille.
Lähetä kommentti