Outo lintu Pohjolassa

Viimeksi lukemani kirjan kansipaperin kopio näkyy yllä. Tekstistä käy suurin piirtein ilmi, mistä kirjassa on kyse. Sisäliepeestä löytyy valaistusta myös Arne Nevanlinnaan, josta en aiemmin tiennyt mitään ehkä siksi, että Marie on hänen ensimmäinen romaaninsa. Näinä serkusta luopumisen viikkoina luin sitä verkkaisesti tunnustellen ja aistin 1900-lukua itselleni oudosta näkökulmasta. Äsken katsoin, mitä Google tarjoaa hakusanaan Arne Nevanlinna. Ensimmäinen osuma vei hänen blogiinsa. Mutta Mariesta löytyi pikaselaamisella vain yksi arvostelu nimittäin Hannu Waaralan Savon Sanomiin 22.2.2008 kirjoittama. Siteeraan siitä otteita:

Miten muisti ja muistaminen määrittävät ihmisen olemista? Siinä Arne Nevanlinnan herättämä peruskysymys.

Nevanlinnalle muisti ja muistaminen ovat paitsi kulttuurisen säilymisen ja itseymmärryksen kannalta välttämätöntä, myös ihmisen selviytymiskeino taistella minuutensa puolesta, aikaa vastaan. Elämä katoavassa valossa sisältää aina traagisen jännitteen menneisyyden ja nykyhetken välillä.

Romaanin kertoja summaa 100-vuotiaan päähenkilön, Marien elämänkokemuksen ja elämänfilosofian seuraavasti: "Silloin hän ei vielä arvannut, että myöhemmin, yksinäisyyden ja vieraudentunteen loputtomina vuosina, hän tulisi muistelemaan noita vuosia kaipauksella, sillä silloin hän oli jo oppinut, että negatiiviset asiat kääntyvät positiivisiksi kun niitä vertaa täydelliseen tapahtumattomuuteen, jossa masennus ja kuolema tunkevat tuskallisen lähelle".

--

Nevanlinna on erityisen taitava muistin ja muistamisen assosiaatioiden kuvaajana. Jokin yksityiskohta, tuoksu, sanojen ja ilmaisujen sävyt, maku- tai visuaalinen aistimus avaa muiston kerroksellista läsnäoloa.

Hämmentävän tarkkanäköiseltä kirjailija tuntuu. Kuinka ihmeessä mies on pystynyt soluttautumaan erään naisen kohtaloihin näin tiheän sävykkäästi? Ainakaan minä en lukiessani havahtunut kiistämään Nevanlinnan luoman Marien vaiheita sen paremmin kuin hänen mielenliikkeitään. Melko varmana pidän sitä, että teoksen pohjana on tositarina ulkomaalaisesta, jonka avioliitto on kauan sitten tuonut Suomeen. Mutta se millaisena hän näyttäytyy romaanin sivuilla, on kyvykkään kirjailijan syvällisen eläytymisen tulosta. Voi jopa olla, että henkilöhahmo on kasvanut paljon yli esikuvansa. Kirja jakaantuu vuorokauden mukaisesti päälukuihin, joiden otsikkoina ovat Aamu, Aamupäivä, Päivä, Iltapäivä ja Ilta. Kussakin niistä on useita alalukuja. Niiden otsikoista löytyy eri henkilöiden nimiä. Kursiivilla painettuina taas erottuvat ennen pitkää rakenteeseen ilmestyvät kirjeet ja päiväkirjamerkinnät. Ne avaavat uuden huikaisevan näkymän siihen, kuinka satunnaisia tietomme omista sukulaisistamme saattavat olla. Tietämättä lähellä työtään tekee jopa oma lapsenlapsi! Ja Marien lopulta päästyä elävien kirjoista yhtaikaa 1900-luvun kanssa tapahtuu yllättävä lisäkäänne. Sen myötä Marien geenejä kantavat äiti ja lapsi mitä ilmeisimmin tuhoutuvat tapaninpäivän suuressa hyökyaallossa Khao Lakissa. Kaikki oudon linnun jäljet katoavat.