Hautausmaa kutsuu

Erik Bryggmanin suunnittelema Turun hautausmaan Ylösnousemuskappeli edustaa pysyvää kauneutta. Kesäisin sen ympärillä näkee parvittain yhtä lailla koti- kuin ulkomaisia arkkitehtiopiskelijoita, jotka sekä piirtävät että valokuvaavat näkemäänsä yksityiskohdittain. Muutaman kerran kesässä kappeli tarjoaa kaikille harrastuneille maksutta musiikkituokion. Sen päätteeksi opas kertoo paikasta ja vie myös hautausmaakierrokselle. Otin eilen tyytyväisenä vastaan molemmat tarjoukset usean kymmenen muun ihmisen joukossa. Pahaksi onneksi kamera unohtui kotiin, mutta hyväksi onneksi alttari tallentui melko kelvollisesti kännykkään. Huomenna lauantaina serkku siunataan tässä iki-ihanassa ympäristössä kaupungin kanta-asukkaina kuolleiden tapaan. Läheinen Pyhän Ristin kappeli olisi ollut vaihtoehtona siunauspaikaksi. Se edustaa järeää betoniarkkitehtuuria, joka suurista luontoon avautuvista ikkunoista huolimatta tuntuu kolkolta verrattuna Ylösnousemuskappeliin. Vähäisenä kauneusvirheenä huomasin alttarinäkymää katsellessani, että ristin takana kiemurtelevan muratin haarat oli äskettäin katkaistu. Paikka paikoin näkyi vielä vihreitä lehtiä kuivuneiden seassa. Uudet versot nousivat jo ruukuistaan, joten koko seinä peittynee piakkoin tuoreisiin kasvustoihin. Saa nähdä, onko kuivat kasvinosat poistettu seinältä huomiseksi.