Jokiranta koko kaupungin lailla kylpee auringonpaisteessa ja nauttii talvisäästä. Kumman vähän ihmisiä on liikkeellä. Eikä puluja tai variksiakaan näy päivystämässä naapuritalon lämpimällä katonlappeella, jossa ne miten kuten varpaitaan kipristellen usein näkyvät keikkuvan. Katonharjalla pysyisi hyvin, mutta sieltä taitaa kylmä tuuli ajaa istuksijat pakosalle. Niinpä näin iltapäivän alussa maailma on kuin uudeksi luotu - tyhjää täynnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti